Olen saanut vapaaehtoisvuoteni aikana suhteellisen paljon kysymyksiä ja koin helpoimmaksi vaihtoehdoksi nyt lopulta koota kysymyksistä pari merkintää, joissa pyrin vastaamaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta niistä olisi myös hyötyä tuleville tiedonhaluisille ihmisille. Muokkailin kysymyksiä jonkin verran, sillä koin helpommaksi kasata samankaltaiset kysymykset yhteen osioon. Olen myös ehkä joihinkin kysymyksiin jo vastannut tiivistäen aiemmissa merkinnöissäni, mutta nyt selitän asiat yksityiskohtaisemmin. Toivottavasti näistä vastauksista on jotain apuja tietoa etsiville, jos jokin asia jää epäselväksi tai kaipaatte joihinkin muihin kysymyksiin vastauksia, niin laittakaa kommenttia tai mailia tulemaan ja mahdollisesti kokoan sitten jäljelle jääneistä kysymyksistä vielä yhden merkinnän (tai vaihtoehtoisesti vastaan sitten jokaiseen henkilökohtaisesti).
Lupailin tehdä tämän merkinnän jo jokin aika sitten, mutta loppujen lopuksi tähän meni olettamaani pidempi aika, koska suurin osa kysymyksistä kattaa hyvin monta asiaa ja jouduin myös jonkin verran etsimään linkkejä ja tietoja asioista, etten nyt ihan valehtelemaan ala. Huomioittehan myös sen, että kaikki vastaukset ovat omasta näkökulmastani kirjoitettu, joten en todellakaan voi siis sanoa, että asiat menisivät kaikilla juuri näin. Tämä on vain minun kantani asioihin ja kuinka itse olen toiminut tietyissä tilanteissa. En myöskään aio näitä kysymyksiä ja vastauksia (ainakaan nyt) kääntää englanniksi, koska se on suhteellisen työlästä ja osa näistä asioista ei välttämättä toimi samalla tavalla muissa maissa.
Voisitko kertoa järjestön toiminnasta hieman tarkemmin?
Järjestö, jonka kautta lähdin maailmalle on nimeltään Maailmanvaihto ry (Suomen ICYE). Maailmanvaihto vastaanottaa vuosittain Suomeen parikymmentä vapaaehtoista ja lähettää suunnilleen saman määrän nuoria eri puolille maailmaa. Maailmanvaihto ry kuuluu kansainväliseen ICYE järjestöön. ICYE tarjoaa vapaaehtoistyö mahdollisuuksia ympäri maailmaa yli kolmessakymmenessä eri maassa, kaikissa maanosissa. Maailmanvaihto tarjoaa vain pitkäkestoista (6 tai 12 kuukautta) kestävää vapaaehtoisohjelmaa maailmalle pyrkien luomaan vapaaehtoisille mahdollisuuden kokea uusi kulttuuri intensiivisemmin.
Yhdysvaltalainen kirkkokunta The Church of the Brethren perusti järjestön toisen maailmansodan jälkeen tarjoten saksalaisille nuorille mahdollisuutta viettää kouluvuosi yhdysvalloissa. Tuolloin järjestön päämääränä oli parantaa Yhdysvaltojen ja Saksan luottamusta sodan jälkeen nuorison kautta. Vuonna 1957 The Church of the Brethren huomasi kuitenkin, että järjestön toiminta oli laajentunut niin paljon, että se päätti perustaa järjestön nimeltä ICYE (International Christian Youth Exchange) yhdessä neljän muun kirkkokunnan kanssa. Ensimmäiset jäsenjärjestöt perustettiin vuonna 1958 Saksassa ja Itävallassa. Vuonna 1965 ensimmäiset edustajat Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta liittyivät ICYEn yleiskokoukseen. ICYEn kansainvälinen hallitus perustettiin vuonna 1969. Kulttuurivaihdon lisäksi ICYEn päämääräksi tuli työ rauhan ja oikeudenmukaisuuden hyväksi. Järjestön toiminnan laajennettua ja tultua yhä moniarvoisemmaksi sen nimi muutettiin vuonna 2001 International Culture Youth Exchangeksi.
Suomen ICYE (Maailmanvaihto ry) perustettiin vuonna 1958. Ensimmäisinä vuosikymmeninä Maailmanvaihto ry toimi kirkon ja seurakunnan läheisessä yhteydessä ja tarjosi lähinnä kouluvaihtoa. Suomen ICYE alkoi keskittyä asteittain yhä enemmän vapaaehtoistyöhön ja ei enää nykyisin lähetä nuoria kouluvaihtoon. Vuonna 1998 Suomen ICYEn nimi muutettiin Kansainvälinen Kristillinen Nuorisovaihto ry:stä Maailmanvaihto ry:ksi, jonka todettiin kuvaavaan paremmin ICYEn toimintaa. Järjestön toiminta rahoitetaan pääosin vapaaehtoistyöjaksoihin osallistuvien suomalaisten osallistumismaksuilla, Euroopan unionin nuorisotoimintaohjelman tuella sekä opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä avustuksella.
Maailmanvaihto tarjoaa mahdollisuutta työskennellä ulkomailla 6- tai 12-kuukautta ja ohjelmat alkavat yleensä elo-syyskuussa tai tammi-helmikuussa. Maailmanvaihdon kautta voi myös hakea EVS-(European Voluntary Service) vapaaehtoiseksi eri puolille Eurooppaa. (En kuitenkaan nyt kerro EVS toiminnasta enempää, koska siitä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta.)
Tarkemmin ICYEstä voi lukea ICYEn kansainväliseltä sivulta ja Maailmanvaihdon sivuilta.
Kuinka hakuprosessi toimii? Pääsevätkö kaikki halukkaat ohjelmaan mukaan eli onko kilpailu kovaa maiden välillä? Miksi valitsit Maailmanvaihdon, etkä jotain toista vapaaehtoistyöjärjestöä? Kuinka valitsit kohdemaan, työpaikan ja sijainnin kohdemaassa?
Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön pystyy hakemaan kaksi kertaa vuodessa, ensimmäinen hakuaika päättyy yleensä loka-marraskuussa ja jäljelle jääneitä paikkoja pystyy hakemaan vielä tammi-helmikuussa. Toisinaan Maailmanvaihdolla on myös joitakin jäljelle jääneitä paikkoja, joita voi hakea tiettyinä ajankohtina, mutta niistä ilmoitetaan tarkemmin Maailmanvaihdon sivuilla. Hakemuksen voi lähettää milloin tahansa. Hakuajan päätyttyä saat kutsun haastattelupäivään, joka järjestetään yleensä parin viikon sisällä hakuajan päättymisestä Helsingissä. Haastettelupäivän jälkeen on sitten odotettava pari viikkoa vastausta valittiinko sinut vai ei.
Itse kun hain ohjelmaan olin ainut, joka halusi Koreaan, joten kilpailua en kohdannut. Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maat ovat suosittuja, joten niiden kohdalla saatta kokea hieman kilpailua, mutta jos nyt muistan oikein niin kaikki samaan aikaan kanssani hakeneet pääsivät haluamiinsa maihin. Hakijoilta edellytetään kiinnostusta kulttuureja ja ihmisiä kohtaan sekä tietenkin motivoituneisuutta vapaaehtoistyötä kohtaan, mutta toisaalta kun ajattelen itse niin miksi kukaan hakisi ohjelmaan mukaan, jos ei olisi kyseisistä asioista kiinnostunut. Valinta tapahtuu haastettelun ja hakemuksen perusteella, mutta käytännössä kaikki halukkaat valitaan mukaan ohjelmaan.
Ennen kuin hain mukaan ohjelmaan olin miettinyt sitä vakavasti muutaman vuoden ajan. Tutkin myös monia eri vaihtoehtoja ja totesin, että Maailmanvaihto olisi helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto lähteä reissuun. Ajankohtana lähdön valitsin siten, että se ei häiritsisi koulunkäyntiäni (mutta se nyt ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan loppujen lopuksi ja koulunpenkille palaan kun Suomeen pääsen). Halusin lomaa elämästäni Suomessa ja tiesin ettei reppureissaaminen olisi minulle oikea vaihtoehto, joten siksi päädyin vapaaehtoistyöhön. Kohdemaan halusin olevan Aasiassa, koska Aasia on aina kiinnostanut minua kulttuuriltaan sekä myös maanosana. Vaikein päätös minulle oli se, että haenko Japaniin vai Koreaan, mutta lopulta kallistuin Korean puoleen sen takia, että Japanissa aiemmin käyneenä halusin kokea jotain uutta. Olin myös päättänyt, että jos lähden haluan olla kohdemaassa vuoden ja valitettavasti Japaniin pystyi hakemaan vain 6 kuukaudeksi. ICYEn tarjoamat työprojektit Koreassa houkuttelivat, koska halusin päästä työhön vammaisten pariin, joten sitä kautta lähdin sitten toiveita esittämään Korean ICYElle, kun niitä kysyttiin. Sijaintiin ei nyt kauheasti voinut vaikuttaa, kun kaikki työprojektit sijaitsevat Seoulissa.
En itse ainakaan suosittele lähtemään vapaaehtoisvuodelle jos sinulla ei ole motivaatiota työskennellä vapaaehtoisena. Reissaaminen toimii paremmin jos haluat esimerkiksi lähteä ulkomaille vain sen takia, että rakastat jotain bändiä valitsemassasi kohdemaassa. Voin omasta kokemuksesta sen verran kertoa, että olen nähnyt muutaman tälläisen tapauksen täällä ollessani ja heillä elämä ei ole mitään helpointa, joka päivä löytyy valitettavaa eikä työ maita. Heillä oli suunnitelmissa viettää päivät metsästäen idoleitaan, mutta todellisuus on kuitenkin toinen. Ja ei niitä idoleita täällä kaduilla kauhean usein muutenkaan näe! Kyllä täällä on vapaa-aikaakiin, mutta vapaaehtoisvuoden tarkoitus on tulla tutustumaan vieraaseen kulttuuriin ja työskennellä siinä kulttuurissa, joten pelkät "itsekkäät" syyt eivät ole riittävät, motivaatiota pitää olla.
Miten maksoit ohjelmamaksun ja mitä se loppujen lopuksi kattaa? Millainen on kuukausibudjettisi? Selviätkö taskurahalla vai säästitkö ylimääräistä matkaa varten?
Ohjelmamaksu maksetaan ennen vapaaehtoisvuoden alkua, joka erissä tai yhtenä könttinä. 6 kuukauden ohjelma maksaa 3500 euroa ja 12 kuukauden ohjelma 4300 euroa. Maailmanvaihto myöntää taloudellisten perustein enimmiltään 500 euron stipendejä ohjelmamaksuun, sekä Suomessa on järjestöjä, joista stipendejä voi hakea, mutta itse en minkäänlaista stipendiä hakenut niin en tiedä niistä sen enempää. Ohjelmamaksun lisäksi vapaaehtoisen pitää kustantaa lennot sekä viisumi kohdemaahan.
Ohjelmamaksun hinnasta voi olla montaa eri mieltä. Kyllä: se on hyvin korkea, mutta kun asiaa miettii niin ohjelmamaksu kuitenkin kattaa käytännössä melkein kaiken. Kuten Maailmanvaihdon sivuilla sanotaan "Osallistumismaksu sisältää täyden ylläpidon, vakuutuksen, koulutukset (valmennus Suomessa ennen lähtöä, kieleen ja kulttuuriin valmentava koulutus kohdemaassa, arviointitapaamisia), päivittäiset työmatkat, ICYE-toimistojen tuen sekä Suomessa että kohdemaassa, pienen taskurahan ja palanneiden tapaamisen Suomeen paluun jälkeen."
Täysi ylläpitohan tarkoittaa käytännössä sitä, että asuminen ja ruokailut eivät ole sinun vastuullasi, ellet ruokaile ulkona. Isäntäperheessä asuessa isäntäperhe huolehtii ruokinnastasi ja asumuksestasi. Korean kohdalla täysi ylläpito on tarkoittanut sitä, että kun asuimme hotellissa (Korean ICYE on osa Korean YMCAta ja asuimme YMCA hotellissa) saimme hotellin ravintolassa käydä syömässä arkisin aamupalan ja illallisen sekä lauantaisin aamupalan ja lounaan. Lauantain illallisen ja sunnuntain ruokailut jouduimme kustantamaan itse. Arkipäivinä työpaikka tarjoaa lounaan. Nyt kun asumme asunnossa, joka on YMCA omaisuutta eli emme maksa täälläkään asumisesta mitään, saamme pari kertaa kuukaudessa jonkinlaisia "ruokapaketteja", riisiä ja kimchiä saamme aina kun ne loppuvat. Lounas tarjotaan edelleen työpaikalla.
ICYE tarjoaa kattavan vakuutuksen koko vapaaehtoiskauden ajalle, lukuunottamatta matkustamiskuukautta sekä matkatavaravakuutusta. Vakuutus on osana osallistumismaksua ja se kattaa kaiken aina sairastumisista tapaturmiin. Itselläni oli jo Suomessa asuessa kotivakuutus, johon oli liitetty henkivakuutus ja matkavakuutus (+ matkatavaravakuutus) joten en ole ICYEn vakuutusyhtiön toimintaan perehtynyt, sillä koen helpommaksi hoitaa asiat oman vakuutusyhtiöni kanssa. Toisaalta minulla ei ole vielä tähän mennessä ollut suurempia tarpeita ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöihin, sillä en ole jaksanut lääkärilaskujen takia vakuutusyhtiön kanssa leikkimään.
Koulutukset ovat kattavat. Maailmanvaihto tarjosi lähtiessämme vajaan neljän päivän mittaisen leirin Suomessa pari kuukautta ennen lähtöä. Kun saavuimme Koreaan vietimme täälläkin muutaman päivän leirillä, jolloin tutustuimme hieman maan tapoihin, puhuimme tulevan vuoden haasteista, töistä ja kaikesta mahdollisesta, sekä tutustuimme muutamiin Koreaan palanneisiin vapaaehtoisiin. Kieliopetusta saimme 30 tuntia toisen viikkomme aikana ja samalla viikolla vietimme myös joka päivä muutaman tunnin Korean ICYEn henkilökunnan kanssa kierrellen nähtävyyksiä ja tutustuen kulttuuriin. Puolivuotisleiri oli käytännössä vain hauskanpitoa ja pientä keskustelua. Loppuleiristä tai paluuvalmennuksesta minulla ei ole vielä kokemusta, mutta veikkaan, että nekin ovat varmasti suhteellisen kattavat ja hyödylliset.
Päivittäiset työmatkat ja taskuraha on työpaikan vastuulla, ainakin Koreassa. Koreassa työmatkoihin annetaan joka kuukausi 70 000 wonia (noin 50 euroa), joka kutakuinkin riittää kuukauden matkoihin. Taskuraha on 130 000 wonia (noin 90 euroa). Taskurahalla ei todellakaan elä kokonaista kuukautta sillä joudumme maksamaan kuitenkin jonkin verran ruoasta yms kun asumme asunnossa. Isäntäperheessä asuessani taskuraha ja matkaraha riittivät hyvin kuukauden aikana kavereiden tapaamiseen yms. Itselläni oli kuitenkin säästössä rahaa ennen tänne tuloa ja keskimääräinen kuukausi budjettini on ollut noin 400 euroa kuukaudessa (eli tuo 140 euron taskuraha sekä sitten 260 euroa omia rahoja). Tietenkin puhun nyt vain omasta puolestani, sillä kokkaan melkein päivittäin, joten rahaa palaa ruokaan suhteellisen paljon, sekä shoppailen jonkin verran. Huonekaverini joutuu joka kuukausi selviämään tuolla taskurahalla, sillä hänellä ei ole ylimääräistä rahaa, ja se on pienimuotista kitumista, mutta kyllä hän tulee sillä toimeen ihan ok (osittain myös sen takia, että ruokin häntä suhteellisen paljon.) Eli suosittelen säästämään jonkin verran rahaa, jos haluat tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin istua kotona. :D
Mistä ostit lentolippusi? Onko järjestöllä jotain yhteistyökumppania, jota kautta liput saisi halvemalla?
Ostin lentolippuni Finnairilta, koska suoralento houkutteli eniten. Finnairin lippu on suhteellisen hintava (noin 1000 euroa, kun esimerkiksi Turkish Airlines tarjoaa menopaluun noin 600 eurolla) mutta Finnairin lipun voi ostaa menopaluuna ja vaihtaa sitten paluulennon kun paluupäivä on lähempänä. Tämä tietenkin toimii muidenkin firmojen kautta, mutta itse olen nin mukavuudenhaluinen, että matkustan mielummin suoralla lennolla (koska lento on kuitenkin sen 9 tuntia suoranakin). Maailmanvaihto suosittele, että lipun voi ostaa KILROYn kautta Flexinä. Käytännössä KILROYn liput ovat saman hintaisia kun suoraan lentoyhtiöiltä ostettuna, mutta joustavan lipun paluun pystää muuttamaan muuttamismaksua vastaan. En kuitenkaan suosittele ostamaan pelkkää menolippua ja paluulippua sitten lähempänä paluuta, koska matka tulee täten kalliimmaksi, suurin osa lentoyhtiöistä tarjoaa kuitenkin muuttamismahdollisuuden lippuihinsa.
Kuulin, että järjestö on uskonnollinen, joten joudunko pelkäämään että minulle tuputettaisiin kristinuskoa vapaaehtoisvuoden aikana?
Kyllä järjestö oli uskonnollinen aiemmin, Koreassa kuitenkin ICYE toimii YMCAn kanssa yhteistyössä, joten uskonto on jonkin verran esillä. Jouduimme osallistumaan pienimuotoiseen jumalanpalvelukseen, kun muutimme asuntoihin, mutta se ei kestänyt pitkään. Työpaikallani lastentarhassa järjestetään joka maanantaiaamu pieni jumalanpalvelus ja "oppitunti" Raamatun tarinoista, sekä lapset rukoilevat esimerkiksi ennen ruokailua. Myös muutamat työkaverini ovat puhuneet minulle uskonnosta ja pyytävät käymään kirkossa joskus heidän kanssaan, mutta annan asioiden valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En ole toisilta vapaaehtoisilta kuullut vastaavaa, eli voi olla, että työpaikkani on vain poikkeus. Kuitenkin ihmiset joiden kanssa olen puhunut ovat kunnioittaneet päätöstäni, etten halua käydä kirkossa, eivätkä he sen jälkeen ole minulle uskoa tuputtaneet. Tämä on siis vain oma kokemukseni, koska työpaikkani on suhteellisen uskonnollinen ja sen ympäristössä on monia kirkkoja, joten kadulla välillä tulee myös kirkonväki puhumaan, mutta yleensä vain totean olevani kiireinen ja täten he jättävät minut rauhaan.
Vastaan siis kysymykseen, kyllä, saatat joutua kohtaamaan pieniä hetkiä, jolloin uskoa "tuputetaan" sinulle. Koen kuitenkin, että täällä ihmiset kunnioittavat uskoasi, oli se mikä tahansa, ja vaikka he saattaisivat sitä kyseenalaistaakin en usko, että he yrittävät alkaa sinua käännyttämään. Olen rehellisesti sanonut muutamille oppilailleni, jotka yrittivät saada minua kirkkoon, että minua ei kiinnosta ja he kysyivät miksi, totesin, että olen käynyt kirkossa ja nyt kun olen täysi-ikäinen ja saan itse valita, en halua enää jatkaa siellä käyntiä. Piste. Ja asiaa ei enää jatkettu. Joten älä pelkää, jos et ole kristinuskossa, se on okei. Jos joku yrittää tuputtaa asiaa voit toisaan vain olla huomioimatta sen, tai todeta, että kuulut toiseen uskontoryhmään ja pyytää, ettei he puhuisi asiasta enempää. Myös työaikatauluja pystyy muuttaamaan, ainakin omassa työpaikassani suhteellisen helposti, joten jos kokee jonkin paikan olevan liian ahdistava uskonnon takia niin olen varma, että sen pystyy vaihtamaan.
Lupailin tehdä tämän merkinnän jo jokin aika sitten, mutta loppujen lopuksi tähän meni olettamaani pidempi aika, koska suurin osa kysymyksistä kattaa hyvin monta asiaa ja jouduin myös jonkin verran etsimään linkkejä ja tietoja asioista, etten nyt ihan valehtelemaan ala. Huomioittehan myös sen, että kaikki vastaukset ovat omasta näkökulmastani kirjoitettu, joten en todellakaan voi siis sanoa, että asiat menisivät kaikilla juuri näin. Tämä on vain minun kantani asioihin ja kuinka itse olen toiminut tietyissä tilanteissa. En myöskään aio näitä kysymyksiä ja vastauksia (ainakaan nyt) kääntää englanniksi, koska se on suhteellisen työlästä ja osa näistä asioista ei välttämättä toimi samalla tavalla muissa maissa.
Voisitko kertoa järjestön toiminnasta hieman tarkemmin?
Järjestö, jonka kautta lähdin maailmalle on nimeltään Maailmanvaihto ry (Suomen ICYE). Maailmanvaihto vastaanottaa vuosittain Suomeen parikymmentä vapaaehtoista ja lähettää suunnilleen saman määrän nuoria eri puolille maailmaa. Maailmanvaihto ry kuuluu kansainväliseen ICYE järjestöön. ICYE tarjoaa vapaaehtoistyö mahdollisuuksia ympäri maailmaa yli kolmessakymmenessä eri maassa, kaikissa maanosissa. Maailmanvaihto tarjoaa vain pitkäkestoista (6 tai 12 kuukautta) kestävää vapaaehtoisohjelmaa maailmalle pyrkien luomaan vapaaehtoisille mahdollisuuden kokea uusi kulttuuri intensiivisemmin.
Yhdysvaltalainen kirkkokunta The Church of the Brethren perusti järjestön toisen maailmansodan jälkeen tarjoten saksalaisille nuorille mahdollisuutta viettää kouluvuosi yhdysvalloissa. Tuolloin järjestön päämääränä oli parantaa Yhdysvaltojen ja Saksan luottamusta sodan jälkeen nuorison kautta. Vuonna 1957 The Church of the Brethren huomasi kuitenkin, että järjestön toiminta oli laajentunut niin paljon, että se päätti perustaa järjestön nimeltä ICYE (International Christian Youth Exchange) yhdessä neljän muun kirkkokunnan kanssa. Ensimmäiset jäsenjärjestöt perustettiin vuonna 1958 Saksassa ja Itävallassa. Vuonna 1965 ensimmäiset edustajat Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta liittyivät ICYEn yleiskokoukseen. ICYEn kansainvälinen hallitus perustettiin vuonna 1969. Kulttuurivaihdon lisäksi ICYEn päämääräksi tuli työ rauhan ja oikeudenmukaisuuden hyväksi. Järjestön toiminnan laajennettua ja tultua yhä moniarvoisemmaksi sen nimi muutettiin vuonna 2001 International Culture Youth Exchangeksi.
Suomen ICYE (Maailmanvaihto ry) perustettiin vuonna 1958. Ensimmäisinä vuosikymmeninä Maailmanvaihto ry toimi kirkon ja seurakunnan läheisessä yhteydessä ja tarjosi lähinnä kouluvaihtoa. Suomen ICYE alkoi keskittyä asteittain yhä enemmän vapaaehtoistyöhön ja ei enää nykyisin lähetä nuoria kouluvaihtoon. Vuonna 1998 Suomen ICYEn nimi muutettiin Kansainvälinen Kristillinen Nuorisovaihto ry:stä Maailmanvaihto ry:ksi, jonka todettiin kuvaavaan paremmin ICYEn toimintaa. Järjestön toiminta rahoitetaan pääosin vapaaehtoistyöjaksoihin osallistuvien suomalaisten osallistumismaksuilla, Euroopan unionin nuorisotoimintaohjelman tuella sekä opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä avustuksella.
Maailmanvaihto tarjoaa mahdollisuutta työskennellä ulkomailla 6- tai 12-kuukautta ja ohjelmat alkavat yleensä elo-syyskuussa tai tammi-helmikuussa. Maailmanvaihdon kautta voi myös hakea EVS-(European Voluntary Service) vapaaehtoiseksi eri puolille Eurooppaa. (En kuitenkaan nyt kerro EVS toiminnasta enempää, koska siitä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta.)
Tarkemmin ICYEstä voi lukea ICYEn kansainväliseltä sivulta ja Maailmanvaihdon sivuilta.
Kuinka hakuprosessi toimii? Pääsevätkö kaikki halukkaat ohjelmaan mukaan eli onko kilpailu kovaa maiden välillä? Miksi valitsit Maailmanvaihdon, etkä jotain toista vapaaehtoistyöjärjestöä? Kuinka valitsit kohdemaan, työpaikan ja sijainnin kohdemaassa?
Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön pystyy hakemaan kaksi kertaa vuodessa, ensimmäinen hakuaika päättyy yleensä loka-marraskuussa ja jäljelle jääneitä paikkoja pystyy hakemaan vielä tammi-helmikuussa. Toisinaan Maailmanvaihdolla on myös joitakin jäljelle jääneitä paikkoja, joita voi hakea tiettyinä ajankohtina, mutta niistä ilmoitetaan tarkemmin Maailmanvaihdon sivuilla. Hakemuksen voi lähettää milloin tahansa. Hakuajan päätyttyä saat kutsun haastattelupäivään, joka järjestetään yleensä parin viikon sisällä hakuajan päättymisestä Helsingissä. Haastettelupäivän jälkeen on sitten odotettava pari viikkoa vastausta valittiinko sinut vai ei.
Itse kun hain ohjelmaan olin ainut, joka halusi Koreaan, joten kilpailua en kohdannut. Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maat ovat suosittuja, joten niiden kohdalla saatta kokea hieman kilpailua, mutta jos nyt muistan oikein niin kaikki samaan aikaan kanssani hakeneet pääsivät haluamiinsa maihin. Hakijoilta edellytetään kiinnostusta kulttuureja ja ihmisiä kohtaan sekä tietenkin motivoituneisuutta vapaaehtoistyötä kohtaan, mutta toisaalta kun ajattelen itse niin miksi kukaan hakisi ohjelmaan mukaan, jos ei olisi kyseisistä asioista kiinnostunut. Valinta tapahtuu haastettelun ja hakemuksen perusteella, mutta käytännössä kaikki halukkaat valitaan mukaan ohjelmaan.
Ennen kuin hain mukaan ohjelmaan olin miettinyt sitä vakavasti muutaman vuoden ajan. Tutkin myös monia eri vaihtoehtoja ja totesin, että Maailmanvaihto olisi helpoin ja "turvallisin" vaihtoehto lähteä reissuun. Ajankohtana lähdön valitsin siten, että se ei häiritsisi koulunkäyntiäni (mutta se nyt ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan loppujen lopuksi ja koulunpenkille palaan kun Suomeen pääsen). Halusin lomaa elämästäni Suomessa ja tiesin ettei reppureissaaminen olisi minulle oikea vaihtoehto, joten siksi päädyin vapaaehtoistyöhön. Kohdemaan halusin olevan Aasiassa, koska Aasia on aina kiinnostanut minua kulttuuriltaan sekä myös maanosana. Vaikein päätös minulle oli se, että haenko Japaniin vai Koreaan, mutta lopulta kallistuin Korean puoleen sen takia, että Japanissa aiemmin käyneenä halusin kokea jotain uutta. Olin myös päättänyt, että jos lähden haluan olla kohdemaassa vuoden ja valitettavasti Japaniin pystyi hakemaan vain 6 kuukaudeksi. ICYEn tarjoamat työprojektit Koreassa houkuttelivat, koska halusin päästä työhön vammaisten pariin, joten sitä kautta lähdin sitten toiveita esittämään Korean ICYElle, kun niitä kysyttiin. Sijaintiin ei nyt kauheasti voinut vaikuttaa, kun kaikki työprojektit sijaitsevat Seoulissa.
En itse ainakaan suosittele lähtemään vapaaehtoisvuodelle jos sinulla ei ole motivaatiota työskennellä vapaaehtoisena. Reissaaminen toimii paremmin jos haluat esimerkiksi lähteä ulkomaille vain sen takia, että rakastat jotain bändiä valitsemassasi kohdemaassa. Voin omasta kokemuksesta sen verran kertoa, että olen nähnyt muutaman tälläisen tapauksen täällä ollessani ja heillä elämä ei ole mitään helpointa, joka päivä löytyy valitettavaa eikä työ maita. Heillä oli suunnitelmissa viettää päivät metsästäen idoleitaan, mutta todellisuus on kuitenkin toinen. Ja ei niitä idoleita täällä kaduilla kauhean usein muutenkaan näe! Kyllä täällä on vapaa-aikaakiin, mutta vapaaehtoisvuoden tarkoitus on tulla tutustumaan vieraaseen kulttuuriin ja työskennellä siinä kulttuurissa, joten pelkät "itsekkäät" syyt eivät ole riittävät, motivaatiota pitää olla.
Miten maksoit ohjelmamaksun ja mitä se loppujen lopuksi kattaa? Millainen on kuukausibudjettisi? Selviätkö taskurahalla vai säästitkö ylimääräistä matkaa varten?
Ohjelmamaksu maksetaan ennen vapaaehtoisvuoden alkua, joka erissä tai yhtenä könttinä. 6 kuukauden ohjelma maksaa 3500 euroa ja 12 kuukauden ohjelma 4300 euroa. Maailmanvaihto myöntää taloudellisten perustein enimmiltään 500 euron stipendejä ohjelmamaksuun, sekä Suomessa on järjestöjä, joista stipendejä voi hakea, mutta itse en minkäänlaista stipendiä hakenut niin en tiedä niistä sen enempää. Ohjelmamaksun lisäksi vapaaehtoisen pitää kustantaa lennot sekä viisumi kohdemaahan.
Ohjelmamaksun hinnasta voi olla montaa eri mieltä. Kyllä: se on hyvin korkea, mutta kun asiaa miettii niin ohjelmamaksu kuitenkin kattaa käytännössä melkein kaiken. Kuten Maailmanvaihdon sivuilla sanotaan "Osallistumismaksu sisältää täyden ylläpidon, vakuutuksen, koulutukset (valmennus Suomessa ennen lähtöä, kieleen ja kulttuuriin valmentava koulutus kohdemaassa, arviointitapaamisia), päivittäiset työmatkat, ICYE-toimistojen tuen sekä Suomessa että kohdemaassa, pienen taskurahan ja palanneiden tapaamisen Suomeen paluun jälkeen."
Täysi ylläpitohan tarkoittaa käytännössä sitä, että asuminen ja ruokailut eivät ole sinun vastuullasi, ellet ruokaile ulkona. Isäntäperheessä asuessa isäntäperhe huolehtii ruokinnastasi ja asumuksestasi. Korean kohdalla täysi ylläpito on tarkoittanut sitä, että kun asuimme hotellissa (Korean ICYE on osa Korean YMCAta ja asuimme YMCA hotellissa) saimme hotellin ravintolassa käydä syömässä arkisin aamupalan ja illallisen sekä lauantaisin aamupalan ja lounaan. Lauantain illallisen ja sunnuntain ruokailut jouduimme kustantamaan itse. Arkipäivinä työpaikka tarjoaa lounaan. Nyt kun asumme asunnossa, joka on YMCA omaisuutta eli emme maksa täälläkään asumisesta mitään, saamme pari kertaa kuukaudessa jonkinlaisia "ruokapaketteja", riisiä ja kimchiä saamme aina kun ne loppuvat. Lounas tarjotaan edelleen työpaikalla.
ICYE tarjoaa kattavan vakuutuksen koko vapaaehtoiskauden ajalle, lukuunottamatta matkustamiskuukautta sekä matkatavaravakuutusta. Vakuutus on osana osallistumismaksua ja se kattaa kaiken aina sairastumisista tapaturmiin. Itselläni oli jo Suomessa asuessa kotivakuutus, johon oli liitetty henkivakuutus ja matkavakuutus (+ matkatavaravakuutus) joten en ole ICYEn vakuutusyhtiön toimintaan perehtynyt, sillä koen helpommaksi hoitaa asiat oman vakuutusyhtiöni kanssa. Toisaalta minulla ei ole vielä tähän mennessä ollut suurempia tarpeita ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöihin, sillä en ole jaksanut lääkärilaskujen takia vakuutusyhtiön kanssa leikkimään.
Koulutukset ovat kattavat. Maailmanvaihto tarjosi lähtiessämme vajaan neljän päivän mittaisen leirin Suomessa pari kuukautta ennen lähtöä. Kun saavuimme Koreaan vietimme täälläkin muutaman päivän leirillä, jolloin tutustuimme hieman maan tapoihin, puhuimme tulevan vuoden haasteista, töistä ja kaikesta mahdollisesta, sekä tutustuimme muutamiin Koreaan palanneisiin vapaaehtoisiin. Kieliopetusta saimme 30 tuntia toisen viikkomme aikana ja samalla viikolla vietimme myös joka päivä muutaman tunnin Korean ICYEn henkilökunnan kanssa kierrellen nähtävyyksiä ja tutustuen kulttuuriin. Puolivuotisleiri oli käytännössä vain hauskanpitoa ja pientä keskustelua. Loppuleiristä tai paluuvalmennuksesta minulla ei ole vielä kokemusta, mutta veikkaan, että nekin ovat varmasti suhteellisen kattavat ja hyödylliset.
Päivittäiset työmatkat ja taskuraha on työpaikan vastuulla, ainakin Koreassa. Koreassa työmatkoihin annetaan joka kuukausi 70 000 wonia (noin 50 euroa), joka kutakuinkin riittää kuukauden matkoihin. Taskuraha on 130 000 wonia (noin 90 euroa). Taskurahalla ei todellakaan elä kokonaista kuukautta sillä joudumme maksamaan kuitenkin jonkin verran ruoasta yms kun asumme asunnossa. Isäntäperheessä asuessani taskuraha ja matkaraha riittivät hyvin kuukauden aikana kavereiden tapaamiseen yms. Itselläni oli kuitenkin säästössä rahaa ennen tänne tuloa ja keskimääräinen kuukausi budjettini on ollut noin 400 euroa kuukaudessa (eli tuo 140 euron taskuraha sekä sitten 260 euroa omia rahoja). Tietenkin puhun nyt vain omasta puolestani, sillä kokkaan melkein päivittäin, joten rahaa palaa ruokaan suhteellisen paljon, sekä shoppailen jonkin verran. Huonekaverini joutuu joka kuukausi selviämään tuolla taskurahalla, sillä hänellä ei ole ylimääräistä rahaa, ja se on pienimuotista kitumista, mutta kyllä hän tulee sillä toimeen ihan ok (osittain myös sen takia, että ruokin häntä suhteellisen paljon.) Eli suosittelen säästämään jonkin verran rahaa, jos haluat tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin istua kotona. :D
Mistä ostit lentolippusi? Onko järjestöllä jotain yhteistyökumppania, jota kautta liput saisi halvemalla?
Ostin lentolippuni Finnairilta, koska suoralento houkutteli eniten. Finnairin lippu on suhteellisen hintava (noin 1000 euroa, kun esimerkiksi Turkish Airlines tarjoaa menopaluun noin 600 eurolla) mutta Finnairin lipun voi ostaa menopaluuna ja vaihtaa sitten paluulennon kun paluupäivä on lähempänä. Tämä tietenkin toimii muidenkin firmojen kautta, mutta itse olen nin mukavuudenhaluinen, että matkustan mielummin suoralla lennolla (koska lento on kuitenkin sen 9 tuntia suoranakin). Maailmanvaihto suosittele, että lipun voi ostaa KILROYn kautta Flexinä. Käytännössä KILROYn liput ovat saman hintaisia kun suoraan lentoyhtiöiltä ostettuna, mutta joustavan lipun paluun pystää muuttamaan muuttamismaksua vastaan. En kuitenkaan suosittele ostamaan pelkkää menolippua ja paluulippua sitten lähempänä paluuta, koska matka tulee täten kalliimmaksi, suurin osa lentoyhtiöistä tarjoaa kuitenkin muuttamismahdollisuuden lippuihinsa.
Kuulin, että järjestö on uskonnollinen, joten joudunko pelkäämään että minulle tuputettaisiin kristinuskoa vapaaehtoisvuoden aikana?
Kyllä järjestö oli uskonnollinen aiemmin, Koreassa kuitenkin ICYE toimii YMCAn kanssa yhteistyössä, joten uskonto on jonkin verran esillä. Jouduimme osallistumaan pienimuotoiseen jumalanpalvelukseen, kun muutimme asuntoihin, mutta se ei kestänyt pitkään. Työpaikallani lastentarhassa järjestetään joka maanantaiaamu pieni jumalanpalvelus ja "oppitunti" Raamatun tarinoista, sekä lapset rukoilevat esimerkiksi ennen ruokailua. Myös muutamat työkaverini ovat puhuneet minulle uskonnosta ja pyytävät käymään kirkossa joskus heidän kanssaan, mutta annan asioiden valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En ole toisilta vapaaehtoisilta kuullut vastaavaa, eli voi olla, että työpaikkani on vain poikkeus. Kuitenkin ihmiset joiden kanssa olen puhunut ovat kunnioittaneet päätöstäni, etten halua käydä kirkossa, eivätkä he sen jälkeen ole minulle uskoa tuputtaneet. Tämä on siis vain oma kokemukseni, koska työpaikkani on suhteellisen uskonnollinen ja sen ympäristössä on monia kirkkoja, joten kadulla välillä tulee myös kirkonväki puhumaan, mutta yleensä vain totean olevani kiireinen ja täten he jättävät minut rauhaan.
Vastaan siis kysymykseen, kyllä, saatat joutua kohtaamaan pieniä hetkiä, jolloin uskoa "tuputetaan" sinulle. Koen kuitenkin, että täällä ihmiset kunnioittavat uskoasi, oli se mikä tahansa, ja vaikka he saattaisivat sitä kyseenalaistaakin en usko, että he yrittävät alkaa sinua käännyttämään. Olen rehellisesti sanonut muutamille oppilailleni, jotka yrittivät saada minua kirkkoon, että minua ei kiinnosta ja he kysyivät miksi, totesin, että olen käynyt kirkossa ja nyt kun olen täysi-ikäinen ja saan itse valita, en halua enää jatkaa siellä käyntiä. Piste. Ja asiaa ei enää jatkettu. Joten älä pelkää, jos et ole kristinuskossa, se on okei. Jos joku yrittää tuputtaa asiaa voit toisaan vain olla huomioimatta sen, tai todeta, että kuulut toiseen uskontoryhmään ja pyytää, ettei he puhuisi asiasta enempää. Myös työaikatauluja pystyy muuttaamaan, ainakin omassa työpaikassani suhteellisen helposti, joten jos kokee jonkin paikan olevan liian ahdistava uskonnon takia niin olen varma, että sen pystyy vaihtamaan.
Kannattaako minun osata kohdemaan kieltä ennakkoon vai pärjäänkö alkuun pelkällä englannilla? Saitko kieliopetusta kohdemaassa? Kuinka olet opiskellut kohdemaan kieltä?
Suosittelen opettelemaan kohdemaan kieltä ennen matkalle lähtöä. Varsinkiin Koreaan tullessa jo siitä on apua, että opiskelee kirjoitusmerkit ennen tänne tuloa. Tietenkin mitä enemmän kieltä osaa sen helpompaa elämä täällä on, joten mitä enemmän osaat ennakkoon, sitä helpommin pääset alkuun kaikessa! Kuitenkin, jos ennakkoon ei ehdi opiskella, niin alkeet opiskellaan vuoden alussa järjestettävällä kielikurssilla. Meille myös luvattiin vuoden mittaan korean tunteja, mutta emme valitettavasti niitä ole saaneet kuin kahdesti ja nekin tunnit olivat nyt uusien vapaaehtoisten saavuttua tänne.
Pelkällä englannilla ei pärjää. Tietenkin itse alkuun taistelin pelkän englannin kanssa, mutta se on vaikeaa, koska työpaikallani ei ole kovin montaa ihmistä, jotka puhuvat englantia ja nekin, jotka puhuvat eivät puhu sitä kauhean hyvin.
Olen opiskellut kieltä täällä ollessani itsenäisesti oppikirjoista, jotka ostin täältä. Suomesta ei löydy kauhean montaa Korean oppikirjaa, ja suurin osa niistä on suhteellisen huonoja omasta mielestäni. Tietenkin työpaikalla oppii myös jonkin verran kieltä, esimerkiksi käskyjä lapsille yms. sekä työkaverit yrittävät auttaa kielen kanssa parhaansa mukaan. Latasin tässä vuoden alussa kielenvaihto ohjelman nimeltä HelloTalk puhelimeeni ja sen avulla olen myös oppinut kieltä jonkin verran. Käytännössä puhun sen kautta korealaisten kanssa, jotka haluavat oppia englantia ja he auttavat minua sitten korean suhteen.
Oletko ystävystynyt paikallisten tai työkavereidesi kanssa? Entä muiden vapaaehtoisten kanssa? Miten paikallisten kanssa pystyy ystävystymään?
Kuten totesin suurin osa työkavereistani ei puhu englantia, sekä he ovat huomattavasti iäkkäämpiä kuin minä niin ystävystyminen on ollut vaikeaa heidän kanssaan. Tulen kuitenkin heidän kanssaan toimeen kielimuurista huolimatta. Muutama työkaverini on samaa ikäluokkaa kanssani ja heidän kanssa tulee tietenkin keskusteltua enemmän kuin toisten. Osa englannin oppilaistani on myös ystävystynyt kanssani ja käyn toisinaan heidän kanssaan lounaalla. Paikallisia ystäviä olen saanut HelloTalkin kautta. Sekä tietenkin Korean ICYEn palanneet vapaaehtoiset ovat myös tulleet tutuiksi.
Suurin osa meistä vapaaehtoisista ei ole asunut isäntäperheessä olleenkaan vuoden aikana, joten vietämme suurin piirtein kaiken vapaa-aikamme toistemme seurassa, joten vapaaehtoisten kanssa on todella helppo ystävystyä. Tietenkin toiset vapaaehtoiset ovat tietynlainen tukiverkosta täällä, koska he ovat samassa tilanteessa kuin sinä, joten sekin helpottaa ystävystymistä. Olen myös ystävystynyt aikaisemmin työpaikallani työskennelleen vapaaehtoisen kanssa ja hänen kauttaan olen saanut myös muutamia tuttuja, harmittaa vain, että he ovat kirkonväkeä niin en vietä heidän kanssaa paljoa aikaa, sillä se vaatisi lähinnä sitä, että vierailisin kirkossa. Eli jos on kristinuskossa, niin kirkossa tietenkin saa myös ystäviä suhteellisen helposti!
Paikallisten kanssa on suhteellisen vaikea ystävystyä, lukuunottamatta kirkkoa, sillä moni pelkää puhua englantia. Kuitenkin kuten sanoin latasin HelloTalkin ja olen sen kautta ystävystynyt muutaman korealaisen kanssa, harmittaa tietenkin, että latasin sen vasta tänä vuonna, sillä paikalliset ystävät olisivat olleet mukavia alusta lähtien. Kuitenkin kaikki paikalliset, joiden kanssa olen kyseisen ohjelman kautta tutustunut, ovat tulleet todella läheisiksi minulle ja vietän heidän kanssaan suhteellisen paljon aikaa. Suosittelen siis lataamaan kyseisen ohjelman, kielen sekä ystävien kannalta!
Toimiiko siellä Visa Electron vai pitääkö minun hommata luottokortti ennen matkalle lähtöä?
Itselläni on Visa Electron sekä luottokortti ja molemmat toimivat täällä. Visa Electronilla pystyy maksamaan mielestäni kaikkialla, missä kortit hyväksytään ja käteistäkin pystyy nostamaan kansainvälisiltä automaateilta, joita löytyy melkein jokaisesta kadunkulmasta. Koreaan saavuttaessa jokaiselle vapaaehtoiselle avataan korealainen pankkitili, johon pystyy siirtämään rahaa suomalaiselta tililtä, mutta itse totesin, että käteisen nostaminen suomalaiselta kortilta on helpompaa ja nopeampaa (sekä halvempaa) kuin pankkisiirrot. Korttien kanssa ei siis pitäisi olla mitään ongelmia, vaikka omistaisit vain Visa Electronin.
Toimiiko suomalainen puhelin siellä? Onko minun helppo saada puhelinliittymä ja kuinka paljon se maksaa? Saako liittymään datapakettia?
Suomesta ostettu puhelin toimii täällä ja siihen saa puhelinliittymän suhteellisen edullisesti ja helposti. Varmista kuitenkin, että puhelin ei ole lukittu ennen kuin saavut tänne, sillä mikäli puhelin on lukittu ei siihen pysty liittymää ostamaan. Liittymän pystyy hommaamaan heti kun on ollut korean maaperällä 3 päivää, itse kuitenkin odotin, että saimme korealaiset henkilökortit ennen kuin lähdin liittymää ostamaan, mutta käytänössä passikin riittää liittymän ostamiseen.
Itselläni on Suomesta ostettu älypuhelin (eli en tiedä miten liittymät toimivat muunlaisissa puhelimissa) ja siihen puhelinliittymä sekä datapaketti. Vuoden alussa Mr. Kim lupasi auttaa meitä puhelinliittymien hommaamisessa, mutta ongelmia kertyi ja suurin osa meistä hommasi liittymät omatoimisesti. Itselläni oli alkuun SK Telecomin prepaid liittymä, mutta totsein sen toivottaman kalliiksi ja vaivalloisesti, sillä kortille piti ladata arvoa kolmen kuukauden välein 30 000 wonia, jotta se toimisi ja tuo 30 000 wonia on todella paljon mikäli puhelinta ei paljoa käytä. SK Telecom ei myöskään tarjoa datapakettia prepaid korteille, joten sekin vaikutti päätökseeni vaihtaa liittymää.
Tällä hetkellä käytän ollehia. Alkuun tietenkin jouduin ostamaan sim kortin ja maksamaan avausmaksun liittymään, mutta avausmaksu on käytännössä vain puheajan lataaminen kortille ensimmäistä kertaa. Muistaakseni avaaminen ja sim kortti maksoivat alle 40 000 wonia, en muista nyt tarkalleen. Tuosta 40 000 wonista taisi 30 000 mennä kortille puheajaksi ja loppu oli sitten maksu sim korttista. Ollehin liittymään saa datapaketin, joka maksetaan aina 30 päivän ajaksi ennakkoon. 1GB datapaketti 30 päiväksi maksaa alle 20 000 wonia, eli suhteellisen edullinen. Datapaketti pitää käydä uusimassa ollehilla aina 30 päivän välein, mutta muuten puhelinliittymä toimii normaalisti aina siihen hetkeen asti, että olet käyttänyt kaiken puheajastasi. Senkin jälkeen sinulle voi vielä soittaa, mutta tietenkään et voi itse soittaa sillä mihinkään. Eli omasta kokemuksestani suosittelen hommaamaan ollehin heti alkuun, koska se toimii koko vuoden ajan eikä minulla ole ollut sen kanssa minkäänlaisia ongelmia.
Suosittelen opettelemaan kohdemaan kieltä ennen matkalle lähtöä. Varsinkiin Koreaan tullessa jo siitä on apua, että opiskelee kirjoitusmerkit ennen tänne tuloa. Tietenkin mitä enemmän kieltä osaa sen helpompaa elämä täällä on, joten mitä enemmän osaat ennakkoon, sitä helpommin pääset alkuun kaikessa! Kuitenkin, jos ennakkoon ei ehdi opiskella, niin alkeet opiskellaan vuoden alussa järjestettävällä kielikurssilla. Meille myös luvattiin vuoden mittaan korean tunteja, mutta emme valitettavasti niitä ole saaneet kuin kahdesti ja nekin tunnit olivat nyt uusien vapaaehtoisten saavuttua tänne.
Pelkällä englannilla ei pärjää. Tietenkin itse alkuun taistelin pelkän englannin kanssa, mutta se on vaikeaa, koska työpaikallani ei ole kovin montaa ihmistä, jotka puhuvat englantia ja nekin, jotka puhuvat eivät puhu sitä kauhean hyvin.
Olen opiskellut kieltä täällä ollessani itsenäisesti oppikirjoista, jotka ostin täältä. Suomesta ei löydy kauhean montaa Korean oppikirjaa, ja suurin osa niistä on suhteellisen huonoja omasta mielestäni. Tietenkin työpaikalla oppii myös jonkin verran kieltä, esimerkiksi käskyjä lapsille yms. sekä työkaverit yrittävät auttaa kielen kanssa parhaansa mukaan. Latasin tässä vuoden alussa kielenvaihto ohjelman nimeltä HelloTalk puhelimeeni ja sen avulla olen myös oppinut kieltä jonkin verran. Käytännössä puhun sen kautta korealaisten kanssa, jotka haluavat oppia englantia ja he auttavat minua sitten korean suhteen.
Oletko ystävystynyt paikallisten tai työkavereidesi kanssa? Entä muiden vapaaehtoisten kanssa? Miten paikallisten kanssa pystyy ystävystymään?
Kuten totesin suurin osa työkavereistani ei puhu englantia, sekä he ovat huomattavasti iäkkäämpiä kuin minä niin ystävystyminen on ollut vaikeaa heidän kanssaan. Tulen kuitenkin heidän kanssaan toimeen kielimuurista huolimatta. Muutama työkaverini on samaa ikäluokkaa kanssani ja heidän kanssa tulee tietenkin keskusteltua enemmän kuin toisten. Osa englannin oppilaistani on myös ystävystynyt kanssani ja käyn toisinaan heidän kanssaan lounaalla. Paikallisia ystäviä olen saanut HelloTalkin kautta. Sekä tietenkin Korean ICYEn palanneet vapaaehtoiset ovat myös tulleet tutuiksi.
Suurin osa meistä vapaaehtoisista ei ole asunut isäntäperheessä olleenkaan vuoden aikana, joten vietämme suurin piirtein kaiken vapaa-aikamme toistemme seurassa, joten vapaaehtoisten kanssa on todella helppo ystävystyä. Tietenkin toiset vapaaehtoiset ovat tietynlainen tukiverkosta täällä, koska he ovat samassa tilanteessa kuin sinä, joten sekin helpottaa ystävystymistä. Olen myös ystävystynyt aikaisemmin työpaikallani työskennelleen vapaaehtoisen kanssa ja hänen kauttaan olen saanut myös muutamia tuttuja, harmittaa vain, että he ovat kirkonväkeä niin en vietä heidän kanssaa paljoa aikaa, sillä se vaatisi lähinnä sitä, että vierailisin kirkossa. Eli jos on kristinuskossa, niin kirkossa tietenkin saa myös ystäviä suhteellisen helposti!
Paikallisten kanssa on suhteellisen vaikea ystävystyä, lukuunottamatta kirkkoa, sillä moni pelkää puhua englantia. Kuitenkin kuten sanoin latasin HelloTalkin ja olen sen kautta ystävystynyt muutaman korealaisen kanssa, harmittaa tietenkin, että latasin sen vasta tänä vuonna, sillä paikalliset ystävät olisivat olleet mukavia alusta lähtien. Kuitenkin kaikki paikalliset, joiden kanssa olen kyseisen ohjelman kautta tutustunut, ovat tulleet todella läheisiksi minulle ja vietän heidän kanssaan suhteellisen paljon aikaa. Suosittelen siis lataamaan kyseisen ohjelman, kielen sekä ystävien kannalta!
Toimiiko siellä Visa Electron vai pitääkö minun hommata luottokortti ennen matkalle lähtöä?
Itselläni on Visa Electron sekä luottokortti ja molemmat toimivat täällä. Visa Electronilla pystyy maksamaan mielestäni kaikkialla, missä kortit hyväksytään ja käteistäkin pystyy nostamaan kansainvälisiltä automaateilta, joita löytyy melkein jokaisesta kadunkulmasta. Koreaan saavuttaessa jokaiselle vapaaehtoiselle avataan korealainen pankkitili, johon pystyy siirtämään rahaa suomalaiselta tililtä, mutta itse totesin, että käteisen nostaminen suomalaiselta kortilta on helpompaa ja nopeampaa (sekä halvempaa) kuin pankkisiirrot. Korttien kanssa ei siis pitäisi olla mitään ongelmia, vaikka omistaisit vain Visa Electronin.
Toimiiko suomalainen puhelin siellä? Onko minun helppo saada puhelinliittymä ja kuinka paljon se maksaa? Saako liittymään datapakettia?
Suomesta ostettu puhelin toimii täällä ja siihen saa puhelinliittymän suhteellisen edullisesti ja helposti. Varmista kuitenkin, että puhelin ei ole lukittu ennen kuin saavut tänne, sillä mikäli puhelin on lukittu ei siihen pysty liittymää ostamaan. Liittymän pystyy hommaamaan heti kun on ollut korean maaperällä 3 päivää, itse kuitenkin odotin, että saimme korealaiset henkilökortit ennen kuin lähdin liittymää ostamaan, mutta käytänössä passikin riittää liittymän ostamiseen.
Itselläni on Suomesta ostettu älypuhelin (eli en tiedä miten liittymät toimivat muunlaisissa puhelimissa) ja siihen puhelinliittymä sekä datapaketti. Vuoden alussa Mr. Kim lupasi auttaa meitä puhelinliittymien hommaamisessa, mutta ongelmia kertyi ja suurin osa meistä hommasi liittymät omatoimisesti. Itselläni oli alkuun SK Telecomin prepaid liittymä, mutta totsein sen toivottaman kalliiksi ja vaivalloisesti, sillä kortille piti ladata arvoa kolmen kuukauden välein 30 000 wonia, jotta se toimisi ja tuo 30 000 wonia on todella paljon mikäli puhelinta ei paljoa käytä. SK Telecom ei myöskään tarjoa datapakettia prepaid korteille, joten sekin vaikutti päätökseeni vaihtaa liittymää.
Tällä hetkellä käytän ollehia. Alkuun tietenkin jouduin ostamaan sim kortin ja maksamaan avausmaksun liittymään, mutta avausmaksu on käytännössä vain puheajan lataaminen kortille ensimmäistä kertaa. Muistaakseni avaaminen ja sim kortti maksoivat alle 40 000 wonia, en muista nyt tarkalleen. Tuosta 40 000 wonista taisi 30 000 mennä kortille puheajaksi ja loppu oli sitten maksu sim korttista. Ollehin liittymään saa datapaketin, joka maksetaan aina 30 päivän ajaksi ennakkoon. 1GB datapaketti 30 päiväksi maksaa alle 20 000 wonia, eli suhteellisen edullinen. Datapaketti pitää käydä uusimassa ollehilla aina 30 päivän välein, mutta muuten puhelinliittymä toimii normaalisti aina siihen hetkeen asti, että olet käyttänyt kaiken puheajastasi. Senkin jälkeen sinulle voi vielä soittaa, mutta tietenkään et voi itse soittaa sillä mihinkään. Eli omasta kokemuksestani suosittelen hommaamaan ollehin heti alkuun, koska se toimii koko vuoden ajan eikä minulla ole ollut sen kanssa minkäänlaisia ongelmia.
Ja lisätietoja tuosta ollehin kortista.
Mitä pakkasit kun lähdit matkalle? Millainen ilmasto siellä on? Millaisia tuliaisia veit?
Tämä kysymys on todella hyödyllinen, sillä itse kun tänne pakkasin olin hyvin tyhmä. Ensinnäkin kosmetiikka ja vaatteet ovat täällä todella halpoja. Katuputiikkeja löytyy kaikkialta ja metroasemilta saa vaatteita ehkä kaikista edullisimmin. Liikkeissä on myös melkein poikkeuksetta koko ajan alennusmyynnit eli vaatteita löytää jatkuvasti alle 10 euron hintaan, kaikkea housuista takkeihin. Vaatteet ovat one size kokoja ja kenkien koot menevät millimetrien mukaan, mutta jos Suomessa käytät vaatekokoa XS - pieni L ja kengän koko on alle 39 niin ei pitäisi olla mitään ongelmia löytää haluamaansa.
Itse pakkasin matkalle mukaan kaikkea aina kesävaatteista ja -kengistä talvivaatteisiin. Se oli suurin virhe sillä nyt olen viisaampi. Vaatteita kun on helppo löytää, lukuunottamatta housuja, sillä suurin osa housuista ei istu länsimaalaiselle vartalolle (mutta H&M ja Forever21 myyvät kyllä samoja perusvaatteita kuin länsimaissakin). Joten nyt viisaampana annan vinkin teille, älkää pakatko turhan paljon vaatteita sillä niitä voitte ostaa täältä, pakatkaa vain alkua ajatellen ja ostakaa mielummin täältä, sillä hinnat ovat edullisia. Kenkiäkin pakkasin monet parit, sillä oma jalkani on vähän ongelmallinen ja en ole täältä löytänyt kovin monia kenkiä, jotka jalkaani sopivat.
Kesä on todella kuuma ja hiostava, joten sortsit ja t-paidat ovat todella suotavia. Koreassa paheksutaan jos selkä tai olkapäät ovat paljaana, joten suosittelen aina kantamaan jonkinlaista huivia tai boleroa, jos toppeja tykkäätte käyttää. Kulunut talvi ei ollut mitenkään järkyttävän kylmä, tai pitkä täällä, joten muutaman kuukauden tähden en lähtisi talvivaatteita kantamaan Suomesta asti, ostakaa täältä (paitsi tietenkin jos tulette talvella niin sitten on hyvä ottaa talvitakki mukaan).
Tuliaisia toin monenlaisia, mutta niistäkin suurimman suosion saivat xylitol purukumi ja suklaa. Korealaiset eivät ole persoja makealle, joten suklaa ei välttämättä ole kaikille mieluinen tuliainen, mutta xylitol maistuu kaikille, ja suomalaisena saa koko ajan kuulla kysymyksiä purukumista. Myös hapankorppu ja näkkileivät ovat olleet kysymyksiä herättäviä herkkuja. Angry Birdskin on ollut tosi haluttua tavaraa, vaikka kaikki luulevat sen olevan amerikkalainen peli ja kun sen alkuperä selvisi niin hurmiotahan se aiheutti. Suomalainen desing tai muumit eivät ole Koreassa niin suuressa tuntemuksessa kuin ne ovat Japanissa, vaikka kadulla välillä käveleekin vastaa Unikko kuosi, joten älä turhaan tuhlaile rahoja kalliisiin tuliaisiin.
Tosiaan tiivistettynä elokuussa jos lähtee, pakkaa parit kesävaate kerrastot ja muutamat mukavat kengät (joudut kuitenkin riisumaan ne vähän väliä, niin ei mitään liian vaikeita). Tarpeelliset lääkkeet, jos syöt, ja jotain päivittäistä kosmeetiikkaa. Älä turhaan pakkaile tavaraa koko vuoden edestä, sillä se on virhe. Tietenkin deodoranttia ja kunnollista hammastahnaa suosittelen pakkaamaan yllin kyllin, sillä niitä ei löydy täältä. Deodorantit ovat hirmuisen kalliita ja hammastahna ei ole samalla tasolla kuin meidän xylitol hammastahnat.
Mitä juhlapyhiä siellä juhlitaan? Onko juhlapyhät samat kuin Suomessa ja mitkä juhlapyhät ovat kansallisia vapaapäiviä?
Koreassa on omat juhlapyhänsä, sekä tietenkin joka kuun 14. päivä on pyhitetty mitä erikoisimmilla juhlapäivillä, jotka eivät kuitenkaan ole kansallisia vapaapäiviä. Joulu on lähinnä kaupallinen juhla, eikä silloin ole kuin yksi vapaapäivä, sama pätee uuteenvuoteen, koska Koreassa juhlitaan uuttavuotta kuukalenterin mukaan.
Koreassa pyhäpäiviä ovat:
1.1 (uusivuosi)
kuukalenterin 1.-3. päivä (kolmen päivän vapaa, seollal, kuukalenterin mukainen uusivuosi)
1.3 (samil jeol, itsenäisyyspäivä)
5.5 (eorininal, lastenpäivä)
kuukalenterin 4. kuukauden 8. päivä (bucheonim osinnal, buddhan syntymäpäivä)
6.6 (hyeonchung-il, vainajien muistopäivä)
15.8 (gwangbokjeol, vapautuksen päivä)
kuukalenterin 8. kuukauden 15.-18. päivä (kolmen päivän vapaa, chuseok, elonkerjuujuhla)
3.10 (gaecheonjeol, kansallinen perustamispäivä)
25.12 (joulu)
"Söpöt ja romanttiset juhlapäivät"
14.1 (päiväkirjapäivä, parit vaihtavat kalentereita tulevalle vuodelle)
14.2 (ystävänpäivä, nainen antaa lahjan (yleensä suklaata) miehelle tunnustaakseen rakkautensa tai ihastumisensa)
14.3 (valkoinen päivä, ystävänpäivän vastakohta)
14.4 (musta päivä, sinkut käyvät syömässä jjajangmyeon nuudeleita)
14.5 (ruusupäivä, parit vaihtavat ruusuja)
14.6 (pusupäivä, pussaa jokaista ihmistä jonka tapaat)
14.7 (hopeapäivä, ihmiset vaihtavat hopeisia asusteita)
14.8 (vihreäpäivä, parit rentoutuvat luonnossa ja sinkut juovat sojua)
14.9 (kuvapäivä, ota kuva tärkeän ihmisen kanssa ja laita se esille erikoiseen paikkaan)
14.10 (viinipäivä, juo viiniä sen oikean kanssa)
14.11 (elokuvapäivä, pariskunnat menevät yhdessä elokuviin)
14.12 (halipäivä, parit halaavat toisiaan pitääkseen kylmän poissa)
Mitä pakkasit kun lähdit matkalle? Millainen ilmasto siellä on? Millaisia tuliaisia veit?
Tämä kysymys on todella hyödyllinen, sillä itse kun tänne pakkasin olin hyvin tyhmä. Ensinnäkin kosmetiikka ja vaatteet ovat täällä todella halpoja. Katuputiikkeja löytyy kaikkialta ja metroasemilta saa vaatteita ehkä kaikista edullisimmin. Liikkeissä on myös melkein poikkeuksetta koko ajan alennusmyynnit eli vaatteita löytää jatkuvasti alle 10 euron hintaan, kaikkea housuista takkeihin. Vaatteet ovat one size kokoja ja kenkien koot menevät millimetrien mukaan, mutta jos Suomessa käytät vaatekokoa XS - pieni L ja kengän koko on alle 39 niin ei pitäisi olla mitään ongelmia löytää haluamaansa.
Itse pakkasin matkalle mukaan kaikkea aina kesävaatteista ja -kengistä talvivaatteisiin. Se oli suurin virhe sillä nyt olen viisaampi. Vaatteita kun on helppo löytää, lukuunottamatta housuja, sillä suurin osa housuista ei istu länsimaalaiselle vartalolle (mutta H&M ja Forever21 myyvät kyllä samoja perusvaatteita kuin länsimaissakin). Joten nyt viisaampana annan vinkin teille, älkää pakatko turhan paljon vaatteita sillä niitä voitte ostaa täältä, pakatkaa vain alkua ajatellen ja ostakaa mielummin täältä, sillä hinnat ovat edullisia. Kenkiäkin pakkasin monet parit, sillä oma jalkani on vähän ongelmallinen ja en ole täältä löytänyt kovin monia kenkiä, jotka jalkaani sopivat.
Kesä on todella kuuma ja hiostava, joten sortsit ja t-paidat ovat todella suotavia. Koreassa paheksutaan jos selkä tai olkapäät ovat paljaana, joten suosittelen aina kantamaan jonkinlaista huivia tai boleroa, jos toppeja tykkäätte käyttää. Kulunut talvi ei ollut mitenkään järkyttävän kylmä, tai pitkä täällä, joten muutaman kuukauden tähden en lähtisi talvivaatteita kantamaan Suomesta asti, ostakaa täältä (paitsi tietenkin jos tulette talvella niin sitten on hyvä ottaa talvitakki mukaan).
Tuliaisia toin monenlaisia, mutta niistäkin suurimman suosion saivat xylitol purukumi ja suklaa. Korealaiset eivät ole persoja makealle, joten suklaa ei välttämättä ole kaikille mieluinen tuliainen, mutta xylitol maistuu kaikille, ja suomalaisena saa koko ajan kuulla kysymyksiä purukumista. Myös hapankorppu ja näkkileivät ovat olleet kysymyksiä herättäviä herkkuja. Angry Birdskin on ollut tosi haluttua tavaraa, vaikka kaikki luulevat sen olevan amerikkalainen peli ja kun sen alkuperä selvisi niin hurmiotahan se aiheutti. Suomalainen desing tai muumit eivät ole Koreassa niin suuressa tuntemuksessa kuin ne ovat Japanissa, vaikka kadulla välillä käveleekin vastaa Unikko kuosi, joten älä turhaan tuhlaile rahoja kalliisiin tuliaisiin.
Tosiaan tiivistettynä elokuussa jos lähtee, pakkaa parit kesävaate kerrastot ja muutamat mukavat kengät (joudut kuitenkin riisumaan ne vähän väliä, niin ei mitään liian vaikeita). Tarpeelliset lääkkeet, jos syöt, ja jotain päivittäistä kosmeetiikkaa. Älä turhaan pakkaile tavaraa koko vuoden edestä, sillä se on virhe. Tietenkin deodoranttia ja kunnollista hammastahnaa suosittelen pakkaamaan yllin kyllin, sillä niitä ei löydy täältä. Deodorantit ovat hirmuisen kalliita ja hammastahna ei ole samalla tasolla kuin meidän xylitol hammastahnat.
Mitä juhlapyhiä siellä juhlitaan? Onko juhlapyhät samat kuin Suomessa ja mitkä juhlapyhät ovat kansallisia vapaapäiviä?
Koreassa on omat juhlapyhänsä, sekä tietenkin joka kuun 14. päivä on pyhitetty mitä erikoisimmilla juhlapäivillä, jotka eivät kuitenkaan ole kansallisia vapaapäiviä. Joulu on lähinnä kaupallinen juhla, eikä silloin ole kuin yksi vapaapäivä, sama pätee uuteenvuoteen, koska Koreassa juhlitaan uuttavuotta kuukalenterin mukaan.
Koreassa pyhäpäiviä ovat:
1.1 (uusivuosi)
kuukalenterin 1.-3. päivä (kolmen päivän vapaa, seollal, kuukalenterin mukainen uusivuosi)
1.3 (samil jeol, itsenäisyyspäivä)
5.5 (eorininal, lastenpäivä)
kuukalenterin 4. kuukauden 8. päivä (bucheonim osinnal, buddhan syntymäpäivä)
6.6 (hyeonchung-il, vainajien muistopäivä)
15.8 (gwangbokjeol, vapautuksen päivä)
kuukalenterin 8. kuukauden 15.-18. päivä (kolmen päivän vapaa, chuseok, elonkerjuujuhla)
3.10 (gaecheonjeol, kansallinen perustamispäivä)
25.12 (joulu)
"Söpöt ja romanttiset juhlapäivät"
14.1 (päiväkirjapäivä, parit vaihtavat kalentereita tulevalle vuodelle)
14.2 (ystävänpäivä, nainen antaa lahjan (yleensä suklaata) miehelle tunnustaakseen rakkautensa tai ihastumisensa)
14.3 (valkoinen päivä, ystävänpäivän vastakohta)
14.4 (musta päivä, sinkut käyvät syömässä jjajangmyeon nuudeleita)
14.5 (ruusupäivä, parit vaihtavat ruusuja)
14.6 (pusupäivä, pussaa jokaista ihmistä jonka tapaat)
14.7 (hopeapäivä, ihmiset vaihtavat hopeisia asusteita)
14.8 (vihreäpäivä, parit rentoutuvat luonnossa ja sinkut juovat sojua)
14.9 (kuvapäivä, ota kuva tärkeän ihmisen kanssa ja laita se esille erikoiseen paikkaan)
14.10 (viinipäivä, juo viiniä sen oikean kanssa)
14.11 (elokuvapäivä, pariskunnat menevät yhdessä elokuviin)
14.12 (halipäivä, parit halaavat toisiaan pitääkseen kylmän poissa)
Mihin et osannut varautua etukäteen?
Rehellinen vastaus, kaikkeen. Luulin aluksi, että kunhan riittävästi henkisesti valmistaudun tänne lähtöön niin se riittäisi, mutta rehellisesti suurin osa asioista löi minut ällikällä kun tänne saavuin. Halpa hintataso, ruuhkat, ihmismassat, katujen siisteys, "poliisien" paljous viikonloppuisin (armeijapoikia leikkimässä poliiseja), parien määrä, julkisen liikenteen helppous, vanhojen ihmisten röyhkeys, korealaisten vieraanvaraisuus, uusi kulttuuri, vuodenaikojen yllätykselliset vaihtumiset, kesän lämpö, talven "kylmyys" ja lumettomuus, kevään pikainen saapuminen ja lämpötilojen nousu, kesän tulo. Kaikki yllättivät minut... Myöskin se, ettei julkisissa vessoissa ole aina vessapaperia ja sitä ei saa heittää vessanpönttöön, jos vessassa on roskakori olivat yllätyksellistä tietoa. Suosittelen kantamaan aina nenäliinoja mukana, koska koskaan ei voi tietää löytyykö paperia vai ei. On asioita muitakin, joista olen yllättynyt, mutta nämä nyt tulevat tällä hetkellä päällimmäisenä mieleen.
No comments:
Post a Comment