Friday, February 28, 2014

Week of work

Minulle on esitetty paljon kysymyksiä, että mitä oikein teen työviikkoni aikana täällä. Joka viikko tekemiseni ovat erilaisia, mutta niin sanottu lukujärjestys on joka viikko sama. Viime viikko oli täynnä hauskoja työpäiviä, joten ajattelin kirjoittaa erillisen merkinnän työpäivien kohokohdista kuvilla höystettyinä. Kaikki kuvat eivät ole viime viikolta, mutta suurin osa kuitenkin on. Samalla saatte vähän tarkempaa kuvaa mitä minä oikein täällä teen.
I've got many questions about what I do during the week in my work. I do different things, but the schedule is the same every week. Last week was full of amazing workdays so I decided to write an entry about the highlights with pictures. All of the pictures are not taken during the last week, but most of them are from that time. Also you will get a little more detailed image what I especially do here.

 
Maanantai päiväni aloitan lastentarhassa, jossa jokainen maanantai alkaa jumalanpalveluksella ja pienellä tarinatuokiolla (tarinat ovat aina Jeesuksen tekoihin liittyviä). Yleensä jumalanpalveluksen jälkeen minun ryhmäni kertaa tarinan asiat ja kohokohdat, jonka jälkeen he saavat leikkiä ennen lounasta. Leikki maanantaisin tarkoittaa noin 15 minuutin pituista origamituokiota, yleensä lapset taiteilevat paperilennokkeja tai piirtelevät origamipapereihinsa, mutta tällä kertaa muutama lapsi innostui taittelemaan kaloja. Taiteilun jälkeen on vuorossa yleensä peli, tällä kertaa opettaja päätti, että lapset saisivat pelata muistipelejä. Toin ystävänpäivänä lapsille lahjaksi kaksi äitini lähettämää muistipeliä (hän oli ostanut pelejä isäntäperheeni lapsille, mutta kun niitä ei ole niin päätin viedä pelit töihin) ja opettaja kysyi lapsilta josko he haluavat pelata kyseisiä pelejä kanssani. Tietenkin lapset innostuivat ajatuksesta, koska yleensä opettaja ei halua minua peleihin mukaan. Pelasimme kaksi kierrosta, jonka jälkeen aika loppui sillä lounas oli alkamassa. Autan toisia opettajia lastentarhassa lounaan jaossa, yleensä jakamalla keiton lapsille ja sen tein tälläkin kertaa.
On Monday I start my day in the kindergarden and they start the new week always with a worship and story time (the stories are always about Jesus and his doings). Usually my class goes throught the highlights of the story after the worship and then they're allowed to play until the lunch. Usually the play on Mondays means about 15 minutes long origami session and usually my kids draws on the papers or makes paper planes, but this time few kids got excited and made origami fishes. After doing origami we usually play game and this time we were playing memory game. I brought few games for the kids on Valentines' day (my mom had bought them for my host kids, but since I have none I decided to take them to my work) and the teacher asked if the kids wants to play the games with me. The kids got excited about this since I'm not usually allowed to play with them. We played two rounds and after that we started to give the lunch for the kids. Usually I help in this task the other teachers by giving out the soup and that was what I did this time as well.



Maanantaisin minulla on lounastunnin jälkeen tunnin ajan vapaata, joten yleensä en syö lounasta töissä vaan lähden ulos kävelemään ja käyn kahvilla Ediyassa. Kahdelta siirryn vammaisten lasten energiahuoneeseen. Yleensä haemme lapset koulubusseilta kolmen pintaan, joten ensimmäinen tunti on vain istumista, mutta tämä viikko oli lapsilla kevätlomaa koulusta, joten he viettävät koko päivän keskuksessa. Kyseisen tiedon johdosta menin jo ennen kahta paikalle. Maanantaina oli todella kaunis päivä, ja meitä oli kaikenkaikkiaan kuusi opettajaa paikalla (minä, kaksi työkaveriani ja kolme opiskelijaa, jotka tulevat keskukseen tekemään vapaaehtoistyötä aina lomillaan), joten lähdimme pienelle retkelle lasten kanssa. Ajoimme autolla läheiseen puistoon, jossa on lenkkeilypolku ja kuntoiluvälineitä, ja käyskentelimme siellä lasten kanssa puolisen tuntia ennen kuin palasimme takaisin keskukseen. Lapset olivat kaikki todella innoissaan pienestä happihyppelystä ja jokainen huokui energiaa reissun ajan. Myös lempilapseni, Taein, oli ihmeen virkeä ja touhukas koko reissun ajan. Leikin pojan kanssa "hippaa" ja saimme hänet jopa juoksemaan, mitä hän ei yleensä harrasta, koska kävelykin tuottaa välillä ongelmia. Ulkoilun jälkeen palasimme tosiaan keskukseen ja lapsilla oli välipala-aika, jonka jälkeen loppupäivä onkin melkein pelkkää istumista. Tietenkin pidämme lapsia silmällä ja leikimme heidän kanssaan, jos he sille päälle sattuvat, sekä välillä vähän kiusaammekin lapsia (vaikkakin kyllä yleensä kiusauksen kohteeksi joutuu aina Taein).
After the lunch I have one hour of free time so usually I don't have lunch at work on Mondays' but go to outside for a walk and to get a coffee from Ediya. At two I move into the energyroom for disabled kids. Usually we just sit there until three which is the time that we will go pick up the kids from school bus but since they are on school vacation right now the kids spend the whole day in the center. Because I knew this in advance I went to the class before two. Monday was really beautiful day and there was also six of us taking care of the kids (me, my two coworkers and three students, who always comes to the center to help on their vacation) so we decided to go on a little trip. We went to one park nearby and were walking there about 30 minutes. The kids were really happy to get some fresh air and all of them had so much energy after going back to the center. Even my favorite kid, Taein, was really energetic through the whole time outside. I played with him a little bit and I also got him to run, which he never does, since even walking is sometimes too difficult for him. After the trip we went back to the center and feed the kids. The rest of the day is basically just sitting, of course we take care of the kids and play with them if they want so, sometimes we even tease some of the kids (ok usually we just tease Taein).




1

Tiistaina nukuin pommiin, joten menin töihin vasta lounaan jälkeen. Aamupäivästä minulla olisi ollut englannintunnilla avustusta ja palaverihuoneen siivous, joten ei onneksi mitään ylitärkeää, silti harmittaa, koska olen niin paljon skippaillut töitä sairastelun takia. Kaikesta huolimatta kukaan töissä ei ollut vihoissaan ja tein kuitenkin loppupäivän ohjelmani niin kuin aina. Tiistaisin tosiaan menen aina lounaan jälkeen vammaisten aikuisten keskukseen, joka sijaitsee varsinaisen työpaikkani viereisessä rakennuksessa, ja vietän siellä kaksi tuntia. Koulun lomien takia myös kyseisellä tunnilla kaikki lapset olivat paikalla. Tunnit kuluivat lego leikkien, musiikin, lauleskelun ja kirjojen lukemisen parissa. Eräs oppilaistani on aivan ylenpalttisen rakastunut SHINeen kappaleisiin ja hän aina lauleskelee niitä, toivoen, että arvaisin mikä on kyseessä ja jos arvaan oikein niin minun on soitettava kyseinen kappale puhelimellani ja näytettävä hänelle aina kertosäkeen tanssi. En pistä pahakseni, koska tuo on aina todella hauskaa puuhaa ja aika kuluu nopeasti siellä tavalla.
On Tuesday I didn't wake on my alarm so I went to work after lunch. I have assisting in english class and conference room cleaning before lunch, so basically no one died because of my oversleeping. Still I feel little bad because I have been away from work so many times lately. Anyway no one was angry and of course I did the rest of the day as usually. So after lunch I always go to the class with disabled adults, which is located in the next door building to my workplace, and I spend there two hours. Here as well al the kids were on vacation from school so everyone was there. The hours go by while playing legos, music, singing and reading. One of my kids is totally in love with SHINee and he always sings them to me, hoping that I guess right, and when I guess right I have to play him the songs and dance the right dance during the chorus. I don't mind about this activity since it's really fun even that the other teachers don't like it as much and as well the time passes really fast that way.






 
Loppupäivän vietin kirjastossa, jossa aina siivoan paikat ja järjestelen palautetut kirjat takaisin paikoilleen. Kirjastotyöni kestää aina pari tuntia, joka on turhan pitkä aika noiden tehtävien tekemiseen, joten yleensä päädyn opiskelemaan viimeisen tunnin ajan koreaa. Tietenkin joskus kun saamme uusia kirjoja ja niihin pitää liimailla viivakoodit ja muut tiedot niin teen ne ennen opiskelua, mutta tiistai oli suhteellisen hiljainen päivä kirjaston osalta. Siivoamisen jälkeen tosiaan opiskelin yli tunnin ajan ja saan sitten lähteä, siltikin melkein tunnin etuajassa varsinaisen työaikani loppumisesta.
The rest of the day I spend in the library where I always clean the places and organize returned books back into the shelves. The library task lasts few hours, which is way too long time to finish the tasks, so usually I end up studying korean the last hour. Of course we sometimes get new books and we have to put the label and barcode stickers on them. Usually though Tuesdays are quite quiet at the library. This time there was no new books, so I studied over an hour and got the permission to leave after that (and still I could leave over an hour early).

 
Keskiviikko aamulla menen maanantain tavoin lastentarhaan. Keskiviikkoisin lapsilla ei ole suurempia ohjelmia, mutta joskus heillä on joko kulttuuriin tai käytöstapoihin liittyvä oppitunti. Tai vaihtoehtoisesti jokainen joutuu vuorollaan kertomaan jostain viime aikaisesta tapahtumasta. Tällä kerralla he opiskelivat käyttäytymistapoja koulua varten, toisin sanoen kuinka kiittää, tervehtiä, hyvästellä ja puhutella vanhempia luokkatovereita tai opettajia (kyllähän lapset nämä asiat osaavat, mutta siitä huolimatta kertaus on opintojen äiti). Opettaja esitti aina erilaisia tilanteita ja nappasi yhden lapsista eteen ja lapsen piti esittää oma osansa, eli omata käytöstavat ja vastata tilanteeseen sen mukaisesti.
Again on Wednesday morning I go to the kindergarden. On Wednesdays the kids don't have that much program, but sometimes they're having a class about culture or manners. Or sometimes the kids has to stand up on their turn and tell what have happened lately in their life. This time they were learning how to act in school, in other words they learned how to say "thank you", "good morning", "good bye" and how to act in front of the older classmates or teachers (of course the kids already knew this stuff but they were just going it over). Also the teacher was making some scenes and took one of the kids in front always to play in the scene, which basically meant that the kid had to know the manners and answer in the right way.

 
Lasten "opiskelun" ajan teippailin uusia muoveja pöytien päälle. (Lastentarhassa pöydät on suojattu paksulla muovilla, joka me aina leikataan sopivan kokoiseksi ja teipataan sitten pöytään kiinni suojaamaan pöytiä likaantumiselta ja vastaavalta) Hyvin pitkäveteistä ja tarkkaa touhua, mutta se on aina välillä tehtävä, viimeksi taisin kolme kuukautta sitten kirjahyllyt muovittaa, pöydät muovitin ensimmäisenä työpäivänäni eli ihmeen kauan ne kestivät ennen kuin uutta muovia kaipasivat. Lasten oppitunnin loputtua heillä oli taas tovi aikaa ennen lounasta, mikä tarkoittaa leikkiä! Tällä kertaa osa lapsista päätti piirrellä ja menin heidän luokseen, mikäli he kaipasivat apua. Tietenkin kaksi lempilastani, Minwoo ja Inha, innostuivat taas ja tästä johtuen puhelimeni varastettiin ja pian jonossa oli kuusi lasta, jotka jokainen halusivat että piirtäisin heille mitä kummallisimpia pokemoneja tai muita outoja hahmoja. Aikaahan minulla oli tuossa vaiheessa vain vartti, joten ehdin taiteilla pikaisesti lempilapsilleni kuvat ja muille lupasin piirtää seuraavalla kerralla.
During the "studying" I was taping new plastic covers for tables. (In the kindergarden the tables are covered with thick plastic, which we always cut on the right size and tape it on the table to prevent it from getting dirty etc.) This task is really boring and precise which has to be done sometimes, I think last time I did it was three months ago when I taped covers for the bookshelfes. The tables were covered last time in the beginning of my voluntary year so I was surprised how long they had lasted before we had to change them. After the kids finished their class they were allowed to play until the lunch. Some of the kids decided to start drawing and I went to them if they happened to need some help. Of course two of my favorite kids, Minwoo and Inha, got excited again and due to this my phone got stolen and soon there was six kids on the line asking me to draw them pokemons or some weird stuff. I had only 15 minutes time at that moment so I could only draw the pictures for my favorites and the others I promised to draw on the next time. 


Lounaan jälkeen menen jälleen vammaisten aikuisten keskukseen. Yleensä heillä on joka viikko yksi retkeilypäivä ja tällä viikolla se oli keskiviikko. Tämän päivän retki vei meidät kohti pikaruokaravintolaa, Lotteriaa, jossa oppilaat saivat lounaansa. Oppilaat eivät olleet syöneet lounasta, joten suurin osa lähti reissuun melkein heti yhdeltä.Minä sekä kaksi muuta opettajaa tulimme autolla, muutaman muun oppilaan kanssa, kun saimme puhelun, että muut ovat saapuneet määränpäähän. Ravintolassa menee tovi, kun retkien tarkoituksena on opettaa oppilaille kuinka selviytyä elämään yhteiskunnassa omin avuin. Heidät opastetaan yksi kerrallaan kassalle tekemään tilaus ja noutamaan ruoka sekä ruokailun jälkeen heille näytettään kuinka kierrätys toimii. Kun ruokailu on hoidettu palaamme keskukseen kävellen. Tällä kertaa parillani oli todella paljon energiaa, aina noin 50 metrin päähän keskuksesta, jolloin hän päätti läsähtää maahan istumaan eikä liikkunut mihinkään vaikka kuinka yritti. Siinä sitten työkaverini kanssa taisteltiin tovi ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa ja loppuajan keskuksessa vietin lukien Kaunotarta ja Hirviötä yhdelle oppilaista.
After the lunch I went again to the disabled adults center. Usually the class goes on a trip once a week and this week the day was on Wednesday. This time we we're going to fast food restaurant, Lotteria, where the kids would get their lunch. The kids didn't eat lunch at the center so most of them left outside already at one. Me, two other teachers and the rest of the kids came later with a car when we received the phone call that the others had arrived to the destination. It takes us a while in the restaurant since the purpose of the trip is to teach the kids how to live independent. We take the students to the cashier one by one to make the order and then to take the food, after eating we show them how to recycle. After everyone has finished we went back to the center by walking. My pair had so much energy until to the point that we were almost at the center when she decided to drop on the floor and not move even an inch anymore. It took as a little while to get her on the move again with my coworker and the rest of the time in the center I was reading the Beuty and the Beast for one of my students.







Puoli neljältä siirryn ala-asteikäisten iltapäiväkerhoon, jossa pidän joka viikko jonkinlaisen englannin oppitunnin heille. Olen viime aikoina ollut todella laiska tämän suhteen ja pyrkinyt selviytymään tunnista mahdollisimman nopeasti, että voisin lähteä kotiin, ja laiska olin tälläkin kertaa. Äiti kun tosiaan lähetti minulle silloin niitä peläjä niin toin yhden niistä, Angry Birds kimblen, iltapäiväkerhon lapsille. Joten "englannin" tunnin aikana yritin opettaa heitä pelaamaan koreaksi, joka osoittautuu todella vaikeaksi. Noin 20 minuutin taistelun jälkeen luovutin ja totesin lapsille, että liikutte koko ympyrän läpi ja pääsette kotiin, jos heitätte tasaluvun, joka vie kotiin tai ette voi liikkua ollenkaan ja kuutosella saatte heittää kahdesti. Lapset tykkäsivät pelistä tosi paljon, vähän vain harmittaa, ettei ne säännöt nyt olleet ihan oikeat, mutta yritin kuitenkin!
At half past three I go to the after school class for elementary school students, where I try to teach them english once a week. Lately I've been really lazy with them and tried to do everything quickly, so that I could leave earlier. I was little lazy as well this time. As I told before my mom had sended me some games and I brought Angry Birds kimble to the after school. So during the "english class" I tried to teach the kids how to play in korean which ended up being harder than I had planned. After fighting over the language for 20 minutes I just gave up and told the kids that they just move in the circle until they get to home, if they roll a number that gets them to home they're allowed to move but if the number is too big you have to stay, and also that with the number 6 you're allowed to roll the dice twice. The kids really loved the game, thought I'm little dissapointed that the rules weren't the right ones but at least I tried!


Torstai oli itseasiassa viime viikolla ainut päivä jolloin ei tapahtunut mitään erikoista. Aamu alkoi kokoushuoneen siivoamisella, johon minulle on varattu aikaa puoli tuntia, mutta huone on sen verran pieni ja siivoaminen tarkoittaa lattian lakaamista ja pöydän pyyhkimistä, että siihen menee vain viitisen minuuttia. Yleensä tästä johtuen menen tiistaisin ja torstaisin töihin aina hieman myöhemmin, koska en jaksa istuskella käytävässä englannintunteja odottomassa. Tosiaan siivoamisen jälkeen on jälleen englannin tunnilla avustamista ja tapani mukaan istun opettajan vieressä ja luen päivän dialogit lause kerrallaan ja yritän parhaani mukaan selventää lausetta. Lukuni ja selitykseni jälkeen opettaja käy lauseen läpi oppilaiden kanssa koreaksi ja sitten on seuraavan lauseen vuoro, tällä kaavalla jatkamme kunnes dialogi on loppu. Tämän jälkeen harjoittelemme lukemista eli käymme dialogin vuoropuheluna läpi oppilaiden kanssa. Dialogin jälkeen oppilaat tekevät kuullunymmärtämis harjoituksia ja sitten on minun Q&A tuokio, ja viime viikolla olympialaisten (ja Kim Yunan vapaaohjelman) johdosta kyselin heiltä olympialaisten kulusta ja siitä katsoivatko he Kim Yunan suorituksen edeltävänä yönä ja aikovatko he katsoa sen myös tulevana yönä.
Actually Thursday was the only day during last week that nothing special happened. The morning started with cleaning the conference room, which they have planned me to for 30 minutes. The cleaning takes only 5 minutes or so since I only have to dust the tables and swipe the floors. Due to this I usually go late on Tuesdays and Thursdays, since I don't want to just sit around and wait for the english class to start. So after cleaning I go to assist in the english class and as always I sat next to teacher and read the dialogue of the day. After I read the sentences I try to explain them in easier way and after that the teacher goes through them in korean. Once we finish all the sentences I will do the dialogue with the students and afterwards the students do some listening comprehensions. After that I have about 10 minutes long Q&A session with the students and this time I decided to ask if they had watched the olympics and how did they feel about Kim Yunas performance on the night before and if they were going to watch her performance on the upcoming night as well.

 
Tunnin jälkeen on lounas ja lounaan jälkeen menen lastentarhaan. Ohjelmani kestää kahteen asti, mutta lapset menevät päiväunille puoli kahdelta, joten pääsen aina lastentarhasta torstaisin puolituntia etuajassa pois. Tosiaan torstai lastentarhassa meni siinä, että istuin suurimman osan ajasta ja loppuajan sitten piirtelin jälleen lapsille. Kun lapset menivät nukkumaan suuntasin kirjastoon, jossa taas siivoilin ja sitten istuin, istuin.... En tehnyt mitään kummallista, koska tämä aika on hiljaista kirjaston puolella, uusia kirjoja ei ole, joten ainut asia mitä voin tehdä on siivota ja istua. (Kuten sanoin niin joskus saamme uusia kirjoja ja joudumme liimailemaan niihin viivakoodit ja osastomerkinnät. Varsin hauskaa puuhaa, viime kuussa kyseistä touhua riitti ja yhtenä päivänä sainkin kaiken kaikkiaan liimata vähän vajaat tuhat lippusta kirjoihin. Hauskaa eikö vain?)
After the class I have lunch hour and after it I go to the kindergarden. My class is supposed to end at two, but since the kids goes to nap half past one I can leave at that time as well. So the day in the kinderdargen passed by while sitting and drawing to the kids. When the kids went to bed I headed to the library where I was cleaning and sitting... I didn't do anything speacial, since it's really quiet right now in the library, since there's no new books, the only thing I can do is to sit and clean. (As I told before sometimes we get new books and we have to put on the barcode and label stickers. Which is quite fun to do. Last month we had plenty of that going on, especially on one of the days I was putting on about 1000 stickers on the books. Fun isn't it?)
 


Tällä kertaa lähdin kirjastosta neljän pintaan, kun vuorossa oli noin joka toinen viikko tapahtuva freetalking class. Aloitimme tällä kertaa aikaisemmin kuin normaalisti, sillä yhdellä oppilaalla oli menoa ja hänen piti lähteä myös aikaisemmin. Tämähän ei sitten paljoa vaikuttanut muihin oppilaisiin, koska kyseinen tyttö oli ainut joka saapui paikalle. (Itseasiassa hän on ollut viimeisillä 3 kerralla ainoa, joka on ollut paikalla, harmittaa edes ylläpitää koko tuntia vain yhden oppilaan tähden) Pelasimme hirsipuuta tunnin ajan ja juttelimme samalla niitä näitä, pyysin tyttöä tuomaan seuraavalle kerralle mukanaan kavereita, jos joku haluaisi tulla, että saisimme vähän enemmän väkeä tunnille.
This time I left from the library around four o'clock since I had my freetalking class. We started this week the class earlier than usually, since one the students had some plans in the later so she had to leave early. This of course didn't cause any trouble since she was the only who came to the class. (Actually she has been the only one to come to the classes for the last 3 times, and it feels kinda boring to have the class for only one person) So we were playing hangman for an hour while talking about random stuff. I also asked the girl to bring her friends for the next class so we could get more people to our group.



Perjantai aamun aloitin lounaspalvelussa. Autoin mummoja pakkaamaan eväät lounaslaatikoihin ja säilytyspusseihin, jonka jälkeen pakkasin oman rakennukseni laatikot ostoskärriin ja lähdin matkaan. Yleensä vien lounaat asuintaloon numero 4, mutta tällä viikolla lounaspalvelussa oli pari koululaista avustamassa, joten he eivät asuntoni, ja päädyin matkaamaan asuinrakennukseen numero 5. Tiedän tavat talossa 4, mutta 5 on minulle mysteeri, joten reissussa meni tovi pidempää, kun jouduin taistelemaan mummojen ja pappojen kanssa, suhteellisen yksinkertaisista asioista, mutta olin hukassa ja päädyin aina tekemään jotakin väärin. Tähän ei kuitenkaan maailma kaadu, lounaat tuli jaettua ja palasin tyhjien laatikoiden kanssa töihin. Yleensä autan mummoja purkamaan laatikot, mutta tällä viikolla lempitätini käski minun lähteä, sillä halusi, että lepään.
On Friday morning I go to the lunch service in the beginning. I help the grannys to pack the food into lunchboxes and thermobags. After that I put my buildings boxes into a cart and go to give out the lunches. Usually I go to the apartment building number 4 but this time there was two students helping out who took my number 4 so I ended up going to apartment building number 5. I know the habits in the building 4 and since the building number 5 is still a mystery for me it took a little longer than usually for me to give out the lunches. I was a little lost sometimes and also I had some struggle with the old people in the building and ended up doing something wrong sometimes. Of course the world won't end now, I still could carry out the lunches and returned to work with the empty boxes. Usually I help the grannys to organize the boxes but this time my favorite granny told me to go to rest.

 
Kello oli vaille yksitoista, joten päivän ensimmäinen tehtävä oli tehty alle tunnissa. Seuraava ohjelmani alkaisi kello kahdelta, joten perjantaissa oli kolmen tunnin mittainen aukko. Tietenkin yksi tunti oli varattu lounaalle, mutta koska lounaan alkuun oli vielä yli tunti lähdin suunnistamaan kohti Gimpon lentokenttää, jossa vietin aikaa kahvilassa opiskellen, kunnes kello löi yksi ja päätin suunnata töihin. Vaikka tuntini vammaisten energiahuoneessa alkaa vasta kahdelta päätin mennä paikalle etuajassa, koska sehän ei nyt ketään tapa vaikka siellä istun. Yhdellä lapsista oli perjantaina syntymäpäivä, joten järjestelimme siellä juhlia hänelle. Yksi työkavereistani lähti muutaman lapsen kanssa ulos ja jäin itse toisen työkaverini ja muutaman lapsen kanssa hoitamaan kokkailut ja koristelut. Paljoahan siinä ei ollut tekemistä, kun opettaja teki pastan ja yksi oppilaista leikkasi mansikoista lehdet pois. Minä vain siis katsoin kahden kauhukakaran perään, etteivät he tekisi mitään järkyttävän suuria kepposia sinä aikana, kun muut touhuavat töiden parissa.
The time was not even eleven at that moment, so the first task of the day was done in under an hour. Next task starts at two, which meant that I had three hours freetime. Of course one hour is the lunch hour, but since there was still over an hour before the lunch would start I left to hang around in Gimpo airport. I spended few hours in a coffee house while studying and went back to work before two. Even that my work would have continued at two I still decided to go there a little early since no one would care if I sit in the kids energyroom or not. One of the kids was having birthday on Friday so we were organazing party for him. One of my coworkers took some of the kids out and I stayed in the room with my other coworker and few of the kids to make the foods and decorations. Of course there wasn't much to do, my coworker cooked pasta and one of the students cut out the leaves from the starwberries. I was just watching over two of the troublemaker kids so that they wouldn't do any tricks during the time while the others were working.



Syntymäpäiväjuhlat alkoivat tietenkin laululla, joka oli suhteellisen heikko kun vain minä ja toinen opettaja lauloimme, jostain kumman syystä kukaan muu ei viitsinyt avata suutaan (ei edes kolmas opettaja, joka halusi kuitenkin videokuvata tämän jännittävän tapahtuman). Sen jälkeen sankari sai lahjansa, joka osoittautui, hänen arvauksensa ollessa oikea, legoiksi. Lahjan jälkeen syötiin pojan lempiruokia, spaghettia, mansikoita sekä mustikkakääretorttua. Ja näin sai suurenmoinen juhla päätteen. Loppupäivä menikin sitten istuessa ja sokerista viillintyneiden lasten touhua. Lempipoikani laittoi oman esityksensä vielä pystyyn ja lopulta jouduimme laittamaan hänet pieneen kulmaan kahden kaapin väliin rauhoittumaan. Suunnitelma ei kuitenkaan toiminut kauhean hyvin, kun poika äkkäsi, että hän kun istuu alas ja työntää jaloilla niin toinen kaappihan liikkuu ja hän on vapaa. Lopulta sitten istuttiin kaapin toisessa päässä ettei hän pääsisi pakoon, koska hän on vaarallinen tapaus kun show on alkanut. Perjantaina säilyttiin kuitenkin vain kahdella verisellä raapaisulla ja kaatuneella naulakolla, johtuikohan se nyt sitten siitä, että poika vietti puolet päivästä kaappien välissä..
The party of course started with a song, which was quite weak since only me and my coworker was singing, for some reason the others didn't mind singing (not even the other coworker of mine, who still decided to take a video of this amazing event). After that the birthday boy received his gift, which was legos as he guessed when he got it. After that we ate, pasta, strawberries and blueberry swiss roll. And this is how the party ended. The rest of day went by really fast since the kids had really much energy because of all the sugar. My favorite kid decided to start his own show and in the end we had to put him sit into the corner between two closets so he would calm down. The plan didn't work out that well since the kid figured out pretty fast that he just have to sit down and push with his legs to make the other closet move and he could be free again. So in the end one of us was sitting on the other end of the closet so that the kid couldn't run away since he is a little dangerous once the show starts. This time we luckily survived with only few scrathes and with a fallen rack, but I think it was mostly because he spended half of the day in between of the closets so he didn't have that much time to do his destroying.





3 comments:

  1. Moikka! Mua kiinnostaa myös lähteä koreaan vapaaehtoistyöhön ja halusin kysyä sulta et miten noiden kulujen siellä ollessasi? Pitiks sun maksaa ohjelmamaksu ennenkuin lähit jotta sun kulut maksettaisiin siellä ollessa vai joudut maksaa kaiken sen aikana kun oot sen vuoden aikana koreassa? Ja antaako ne sulle jotakin pientä summaa millä pärjäisit kuukauden aikana? Ja ajatteli lähtee tän saman järjestön kautta minkä kautta sä myös lähdit niin oisin super kiitollinen kun vastaisit mun kysymyksiin:) Kiitti! - A

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi! Olen saanut aiemminkin kysymyksiä kuluista, järjestöstä ja vähän muustakin vuoteen liittyvistä asioista. Aion tehdä Q&A merkinnän tämän viikon aikana, joten saat vastauksen kysymyksiin siitä :) eli jos tulee muitakin kysymyksiä mieleen niin laita tulemaan niin kirjoitan vastaukset! Jos kuitenkin haluat kysyä vielä sitten yksityiskohtaisemmin vastauksia ja muuten niin voit laittaa spostia krista.raitio@hotmail.com kun olen vähän huono näihin kommentteihim vastaamaan :D

      Delete
  2. Hei:) Okei mukava tietää et teet Q&A merkinnän. Odottelen merkintääsi ja jos minulle tulee lisää kysymyksiä luettuani sen niin lähetän sinulle sähköpostia:) Mutta voitko kertoa sitten myös yksityiskohtaisesti rahakulut, että kuinka paljon meni rahaa ohjelmamaksuun ja miten se haku menettely meni kohdallasi, että jouduitko haastatteluun ja valitsivatko he ketkä ovat sopivia vapaaehtoistyöhön vai saavatko kaikki halukkaat lähteä :) eh tuli taas vähän lisää kysymyksiä mutta toivottavasti ehdit vastata ja pidä hauskaa siellä:) Ja myös haluaisin kuulla siitä miten vuokrasitte huoneiston itsellenne ja miten maksatte sitä, kun mainitsit siitä aikasemmin että olitte muuttanut pois hotellista huoneistoon. Ja myös se että luin tää järjestö oli uskonnollisesti sitoutumaton eli ei sitku menit vapaaehtoistyöhön ni jouduitko paljon olla uskonnon kanssa tekemisissä, siis meinaan sitä kun olen itse muslimi niin olisi mukava mennä vapaaehtoistyöhön ilman että se on kytköksissä kristinuskontoon tai mihinkään muuhun :) - A

    ReplyDelete