About me

Vietin eilen viimeistä työpäivääni Alepan rivistöissä. Haikein fiiliksin en sieltä lähtenyt, vaan viimeinen tunti meni minuutteja laskien ja riemun kiljahdukset täyttivät ilman kellon lyödessä tasan kaksi. Työni siellä on ohi, nyt aion nauttia viikon mittaisesta loman pätkästä, jonka tulen viettämään mummolassa, maalla, ja sitten onkin jo aika lähteä. Lähtöönhän on siis 9 yötä. Tietenkin mummola reissun ja lähdön välissä juhlitaan vielä läksiäisiä ystävien kanssa. 

Yesterday I had my last work day in Alepa. I had no hard feelings since the last hour at work went while counting minutes and when the clock turned two o'clock the air was filled with joyful yells. My work there is over and now I have a week long holiday to spend. I'm going to spend it at my grannys place, at the countryside, afterwards it's time to leave. I still have 9 nights left before departure. Of course between the trip to grannys and the departure there will be a farewell party with friends.

Sain myös eilen tietää tulevan vuoden vapaaehtoistyöprojektistani sekä majoituksesta, mutta ajattelin nyt tehdä vielä pienen postauksen itsestäni ja syistäni lähteä vapaaehtoiseksi, ennen kuin kerron saamistani tiedoista. Sen verran voin sanoa, että työpaikka vastasi toiveitani, mutta majoituksen suhteen petyin hieman, mutta tosiaan ensi postauksessa niistä sitten enemmän. Nyt aloitan kuitenkin helpoimmasta kysymyksestä - kuka olen?

Also I got the information about my voluntary work project and accommodation but before I write about the information I got, I was thingking of writing a little post about myself and the reasons why I'm going to South Korea. At least I can say that I got into a work project that I wished I would be placed into. But anyway in the next post I'll talk more about it. Now I'll start with the easiest question - who am I? 

Olen Krista Raitio 20-vuotias savolainen, joka on kuitenkin löytänyt tiensä Helsinkiin. Asuin ensimmäiset kymmenen elinvuottani Pieksämäellä, eteläisessä Savossa. Perheeseeni kuuluu isä, äiti ja isoveli. Kymmenen vuotta sitten muutimme Helsinkiin perheeni kanssa, emmekä ole täältä pois kaivanneet. Opiskelin lukiossa peruskoulun jälkeen, ja nyt totesin että koulun penkki alkaa tunta liian kovalta ja päädyin siihen, että pidän välivuoden. Tottakai suunnitelmani menivät päin puita, kun keväällä jäi ylioppilaslakki saamatta, mutta silti päätin, etten muuta vapaaehtoistyösuunnitelmia vaan lähden reissuun nyt syksyllä, kuten olin ajatellut jo hakiessani. 

I'm Krista Raitio, 20-years-old girl from Savo, who has moved to Helsinki. The first decade of my life I lived in Pieksämäki, in the southern part of Savo. My family is dad, mom and big brother. Ten years ago we moved to Helsinki and we've never regret that decision. I studied in secondary high school after high school and now I realised that the school bench is starting to feel pretty hard to sit on. So I decided to take a gap year. Of course my plans didn't work out like I had planned but still I decided not to change my plans on the voluntary working plans. So I decided still to go on with the plan, and leave on this autumn to South Korea.

Olen lukion ohella työskennellyt jos jonkinlaisissa tehtävissä, aina lehtienjaosta, puhelinmyyntiin ja varastotyöhön. Viimeisin näistä pesteistä oli puolentoista vuoden mittainen työ Alepan rivityöläisenä. Pitkään olin harkinnut pitäväni taukoa Suomen elämästäni, sillä työnteon ja koulunkäynnin ohella alkoi tuntua siltä, ettei elämällä ole kauheasti muuta merkitystä kuin kunnon perustan rakentaminen ja eläminen sen varassa. Koin, että nyt jos koskaan olisi tilaisuuteni pitää välivuotta koko Suomesta - lähinnä koulusta - ja miettiä minkä varaan haluan alkaa elämääni rakentamaan. 

For years I've been working in different kind of jobs, almost everything from being a paperboy, into telemarketer and storage worker. The latest work I had was a 18 months long full-time job in Alepa, which is a convenience store group in Finland. I had been thinking about taking a break from my life in Finland for a longn time. I felt like working and going to school wasn't a big deal and I wouldn't gain anything from them expect a base for my life, which I would have to lean on. I also felt that my oppurtunity to take this gap year is now or never. Also the gap year would be time for me to think that on what I want to built my life into. 

Miksi hain juuri Etelä-Koreaan on yksi kysymys minkä kuulen joka kerta kun kerron, että olen lähdössä vapaaehtoistyöhön. Syy ja selitys ovat varsin yksinkertaiset. Halusin vuoden mittaiseen vaihto-ohjelmaan, johonkin Itä-Aasian maahan ja ensisijainen toiveeni olisi ollut Japani, johon valitettavasti Maailmanvaihto tarjoaa vain puolen vuoden ohjelmia, viisumiongelmista johtuen. Päädyin siis kakkosvaihtoehtooni eli Etelä-Koreaan. Olen jo kahdesti vieraillut Japanissa, joten ajatus uudesta maasta virkisti mieltä, en toisin sanoen ollut paljoakaan harmissani, ettei vuoden vaihto Japaniin onnistunut. Olen myös haaveillut Koreassa vierailusta monta vuotta, joten senkään puolesta uudenlainen ympäristö ei todellakaan harmittanut.

Why did I apply to work as a volunteer in South Korea is the question I hear everytime I tell that I'm going to voluntary year. The reason and explanation are very simple. I wanted into a voluntary program that would last for a year into some country in East Asia. My first wish was Japan but since there was only six month programs available in there I decided to apply into my second option which was South Korea. I've already visited Japan twice so the thought about new country didn't bother me that much. Also I've been curious about South Korea for years and always wanted to visit there so that is also a reason for me not to feel sorry about not going to Japan.  

Olen myös jokseenkin ujo, mutta kaupantyön avulla olen voittanut paljon pelkojani ja elämästäni on tullut helpompaa sen myötä, uskallan tehdä enemmän kuten nyt lähteä vuodeksi ulkomaille. Myös mukavuudenhaluinen kuuluu adjektiiveihin, jotka kuvaavat minua. En voisi kuvitella lähteväni esimerkiksi Afrikkaan vapaaehtoistyöhön, koska tarvitsen kunnon sängyn jossa nukkua, lämpimän suihkun ja kunnon vessan. Joillekin Afrikan olosuhteet sopivat, mutteivat minulle ja siksi juuri Etelä-Korea on minulle yksi parhaista vaihtoehdoista.

I'm little shy but because of my latest work I've won some of my fears and my life has become much easier for me, I've got more courage to do things like leacing home and going to abroad for a year. One adjective that suits me well is pleasureloving. For example I couldn't imagine myself on going to work as a volunteer in Africa. I need a bed where to sleep in, warm shower and proper toilet. Some people are comfortable with the lifestyle in Africa, but it wouldn't suit me at all... And also that is one reason why South Korea is one of the best options for me.

Syy miksi hain vapaaehtoiseksi oli se, että haluan saada siitä pieniä mausteita elämääni. Olin suunnitellut lukion jälkeen hakeutuvani opiskelemaan matkailualalle, joka on ollut unelma melkein koko ikäni, tai vaihtoehtoisesti lastenhoitoalalle, erikoistuen psyykkisesti sairaisiin lapsiin, mutta en ole varma kumpi vaihtoehdoista on minulle se oikea. Koen siis, että vapaaehtoistyön avulla näen millaista arkeni tulisi olemaan jos valitsisin opiskeltavaksi ammatiksi lastenhoitoalan, jota nyt lähden vuodeksi harjoittelemaan Koreaan. Suurin toiveeni vuodelta on se, että saan varmuuden itselleni oikeasta tiestä elämässä, tai edes pienen johtolangan. 

The reason why I applied in the voluntary work was that I want to gain few spice into my life. I had planned to study travel industry, which has been my dream since I was a kid, after secondary high school but later I've come into second thoughts and started to think about working with kids especially with the ones who are psychically ill. So by working as a volunteer I think I'll learn what kind of life I would have if I decide to study childcare. The biggest wish about this year is that I'll get some reliability or even a little clue on choosing the right path on my life.

Toisin sanoen vapaaehtoisvuosi on jonkinlainen opintomatka minulle, en siis lähde matkaan maailmanpelastaja asenteella vaan hyvin itsekkäistä lähtökohdista. Lähden reissuun itseni takia, mutta haluan myös samalla tehdä jotain hyödyllistä ja koen vapaaehtoistyön olevan sellainen vaihtoehto. Haluan kokea maailmaa muillakin tavoin kuin reppureissaajan silmin. Tietenkin haluan viedä palan itseäni ja kotimaatani vapaaehtoistyöpaikalleni sekä kohdemaahani, mutta haluan myös saada palan kohdemaasta ja työpaikasta itselleni.

In other words the voluntary year will be a learning process for me meaning that I won't go to South Korea while thinking that by doing this work I'll be able to save the world. I'll go there with pretty selfish starting point. I'll go there for me but I want to do something useful while I'm there and I feel like being a voluntary worker is the right option for me. I want to experience the world with other ways than only with the eyes of a backpacker. Of course I also want to take part of me and my home country to my workplace and the country I'm going into, but I also want to get a piece from the workplace and country myself in exchange.