Green everywhere

Lähdimme torstaina iltapäivällä kohti Dobong-gun alueella sijaitsevaa Darakwon YMCA leirikeskusta. Matka kesti noin puolitoista tuntia bussilla. Ilma oli tietenkin tukalan kuuma, joten matkanteko ei ollut mitään mieluisinta touhua keskipäivällä. Onneksi busseissa on todella hyvät ilmastoinnit, mutta yli tunnin matkan jälkeen ulkoilma tuntuu vielä pahemmalta kuin aiemmin. 

On Thursday around noon we left towards the Darakwon YMCA Campsite which is located in Dobong-gu. The trip was around an one and a half by bus. Of course the weather was very hot so the trip wasn't that pleasent to do during the hottest time of the day. Luckily there's a good air conditioning in the busses here, but after almost an hour in the bus the weather outside was even worser than it was before.

 

 

Leirikeskus sijaitsee Dobongsan vuoren juurella olevassa metsikössä ja se koostui päätalosta, ruokalasta ja muutamista mökeistä, joista kaksi oli varattu meidän käyttöömme, yksi pojille ja yksi tytöille. Odotin telttaretkeä keskellä ei mitään, mutta yllätyksenä saimmekin nukkua patjoilla ilmastoidussa talossa, mikä oli varsin mukavaa. Luonto leirialueen ympäristössä oli mitä ihaninta. Kuten varmaan suurin osa tietää rakkaudestani Hayao Miyazakin elokuvia kohtaan, voitte kuvitella ihastukseni kun näin maisemat, jotka olivat kuin suoraan Tonari no Totorosta tai Mononoke Himestä. Ainut huono puoli leirialueessa oli se, ettei siellä ollut minkäänlaisia taajuuksia, joten yhteydet ulkomaailmaan oli meidän osalta menetetty.

The campsite is located in the woods next to the Dobongsan mountain. There was the main building, cafeteria and few cabins, two of them was for us - one for guys and one for girls. I was waiting for a trip with tents and stuff but by surprise we were able to sleep on mattress in house with aico which was very comfortable. The nature around the campsite was the great. As most of you guys know about my love towars Hayao Miyazakis' movies you can just imagine how much I loved the landscape which was looking like taken straight from Tonari no Totoro or Mononoke Hime. The only bad thing about the campsite was that we had no connection our smartphones, so we had lost the connection to the world outside.

 

Matkalla leirikeskukseen pysähdyimme kaupassa, josta Mr. Kim haki meille pari pulloa virvokkeita, ettemme kuolisi nestehukkaan ennen viikonloppua. Tapasimme samalla Guk Ju oppan, pari vuotta sitten takaisin Koreaan palanneen vapaaehtoisen. Leirikeskuksessa meitä odotti eräs korealainen opiskelija, joka oli kirjoittamassa meistä lehtiartikkelia YMCAn tai ICYEn puolesta (en todellakaan muista kumman) ja hän haastatteli meitä kaikkia yhdessä noin tunnin ajan. Haastattelun ja rupattelun jälkeen saimme maittavan illallisen ja vuorossa oli ohjelmaa. Mr. Kim kertoi meille orientaation tarkoituksen, esittelimme itsemme hieman tarkemmin ja kuulimme työprojekteistamme, tulevasta "opiskelu" viikosta ja muista käytännön asioista. Meidän olisi pitänyt leikkiä jäänsärkijä leikkejä, mutta koska jää oli särkynyt jo aikoja sitten, nautimme illasta ulkona istuen ja puhuen. Toiset nauttivat myös illasta Sojun parista, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että Soju on järkyttävän makuista, joten päätin pidättäytyä vedessä.

We stopped by at a store on the way to the campsite so that Mr. Kim could buy us some drinks so we wouldn't die of thrist before the weekend. We met Guk Ju oppa, Korean volunteer who has returned to home few years ago, there. At the campsite there was a Korean student waiting for us because he was going to write an article into magazine for YMCA or ICYE (I don't remember which one he was there for) and he was interviewing us all for an hour. After the interview and some small talk we got some dinner and then we had program. Mr. Kim talked to us about the orientation and about our work, up-coming week and other stuff. We were supposed to play ice breaking games, but because the ice was broken already we just had fun while chatting. Some of the guys did enjoy few cups of Soju during the night, but personally I dislike Soju really much so I skipped it.

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen Mr. Kim piti meille pienimuotoisen luennon asioista, joita emme torstaina käyneet läpi. Saimme kuulla tarkemmin ICYE Koreasta, sekä työprojekteista, isäntäperheistä, vakuutusasioista, viikkorahoista ja toiminnasta ICYE vapaaehtoisena. Lounaan jälkeen suuntasimme Guk Ju oppan kanssa kohti Uijeongbuta, joka sijaitsee Gyeonggi-don pohjoispäässä heti Seoulin rajan vieressä. Uijeongbussa hajaannuimme kahteen porukkaan ja vietimme pari tuntia shoppailun merkeissä. Paikka johon Guk Ju oppa meidät opasti, osoittautui hyvin kalliiksi Shinsegae-nimiseksi ostoskeskukseksi, joten päädyimme vain kiertelemään ympyrää ja ostimme melkein pelkkiä herkkuja ja virvokkeita iltaa varten. Youngri unni oli liittynyt poikien seuraan näiden kahden tunnin aikana ja lähdimme takaisin kohti leirikeskusta, jonne matkalla pysähdyimme ostamaan virvokkeita illan bbq juhlia varten.

On the next day after the breakfast Mr. Kim held a little lecture about things we didn't go through on Thursday. We got to know more about ICYE Korea and the workprojects, host families, insurance, payments and about being an volunteer in Korea. After lunch Guk Ju oppa took as to Uijeongbu, which is located in Gyeonggi-do next to the border of Seoul. In Uijeongbu we split up and spend few hours while shopping. The place where Guk Ju oppa took us to ended up to be an expensive Shinsegae mall so we ended up going around and bought mostly sweets for the night. Youngri unni had joined the boys while we were apart and we left back to the campsite, on the way we stopped to buy drinks for bbq.

Saavuttuamme leirikeskukseen tapasimme muutamat vapaaehtoiset, jotka ovat viettäneet Koreassa jo kuusi kuukautta ja päädyimme leikkimän jäänsärkijä pelejä. Kyllästyttyämme niihin, pojat nauttivat uima-altaasta ja me muut auringosta sekä toistemme seurasta, ennen illallista ja sen jälkeen alkavaa bbq juhlaa. Saimme vielä yhden ystävän mukaan suureen joukkoomme, kun Moonseok oppa saapui paikalle. Mr. Kim lähti hakemaan viimeistä saapuvaa vapaaehtoista, Marcya, lentokentältältä ja Moonseok oppa oli loppuillan grillaaja. Grillausta korealaisittain oli siis illan ohjelma, sekä myöhemmin kaiken syömisen ja juomisen jälkeen meidän piti vielä kasata itsemme ja tehdä vähän vakavampia asioita, kuten kertoa huolistamme ja odotuksistamme tälle vuodelle. 

When we arrived to the campsite there was few of the older volunteers waiting for us and we ended up playing some ice breaking games. When we got tired on those the guys went swimming and others were hanging around in the sun before dinner and bbq. We got one more friend into our big group when Moonseok oppa arrived. Mr. Kim left to pick up the last volunteer, Marcy, from the airport and Moonseok oppa was the grill master for the end of the evening. Korean bbq was the program for that night and after all that eating and drinking we had to do some serious stuff while thinking what are our worries and expactations for the year.

The Night of Friendship-ohjelmamme päättyi siihen, kun Mr. Kim palasi viimeisen vapaaehtoisen kanssa lentokentältä. Olimme viettäneet edellisen yön kolmestaan mökissämme ja viimeisenä yönä meitä olikin kaiken kaikkiaan kahdeksan henkeä. The Night of Friendship sai viimeistään meidät kaikki uudet vapaaehtoiset tuntemaan olomme kotoisaksi, kiitos korealaisten "tukihenkilöidemme" ja vanhojen vapaaehtoisten jotka olivat todella mukavia meitä kohtaan. Opimme myös viikonlopun aikana kantapään kautta, ettei täällä saa heittää vessapaperia vessanpönttöön (tiedän kuulostaa hyvin oudolta ja sitä se myös on) vaan se tulee heittää pieneen roskakoriin pöntön vieressä. Täällä putket eivät nimittäin ole mitään maailman suurimpia, joten ne menevät tukkoon hyvin helposti, terveisin tulviva vessa molemmissa mökeissä.

"The Night of Friendship" ended when Mr. Kim arrived from the airport. We had been spending the last night at the cabin with only three person inside and that night we had total of eight sleepers in. The Night of Friendship made the new volunteers feel like we are at home (or at least I think so), mostly thanks to the Korean "supporters" and the old volunteers who were so nice to us all. Also during the weekend we did learn that we are not supposed to put toilet paper into the toilet (ikr it sounds very weird). We're supposed to throw it into a bin next to the toilet because the pipes around here are not wide so they get stuck easily, greetings from the toilets which flooded.